Sorjonen vaikeuksissa
Efektiivistä ja psykologista
J. M. Ilves: Sorjonen, Viiden sormen harjoitus, Gummerus 2018
Olen kuullut ystäviltäni hyviä kommentteja sorjos-elokuvista ja dekkareista. Tähän kolmanteen arvelin itsekin tarttua, koska olen muun muassa lappeenrantalainen. Näillä miljöillä on aina osansa Sorjosen seikkailuissa.
Löysinkin uuden mielenkiintoisen dekkarin, joka käyttää keveätä psykologiaa lievittämään joskus Sorjosen ja perheen painostaviakin koti- ja työasioita.
Juttuhan menee niin, että syrjäisellä tiellä, rajan tuntumassa äiti ja poika ammutaan ammattimaisesti laukauksella otsaan. Kun raakaa murhaa aletaan tutkia on ensimmäisenä epäiltyjen listalla surmatun äidin ex-miesystävä, jolla on mittava rikosrekisteri. Mutta kun tämä on ollut murhan aikoihin vankilassa Venäjällä?
Päästään kiinni huumemafian toimiin rajalla ja jotta keitos ei olisi puiseva, löytyy Sorjosen vaimolta kyhmy, josta lääkärit sanovat ensin omalla tyylillään, että se on alkuvaiheessa ja todennäköisesti selvittäisiin ilman sytostaatteja. Asia ei kuitenkaan ole yleensä niin yksinkertainen, vaan pitkistyy ja mutkistuu.
Dekkarissa ehtii tapahtua uusikin murha, entiseen malliin ja Sorjosella on huolta myös fiksun tyttärensä tilanteesta. Parasta kirjassa oli mielestäni Sorjosen perheen kommunikointi, ja arjessa tapahtuva psykologisointi, johon joskus liittyi myös kaiken keskellä humoristisiakin piirteitä.
Kirja todella koukutti minut. Ehdottomasti Ilveksen kirja on taitavan kirjailijan tekemä. Ja kun vilkaisin tämän kirjoitettuani kirjan takalievettä, totesin sen, mitä arvelin: kirja on kahden nimettömänä pysyttelevän ammattikirjailijan työtä. Miksiköhän? Lieneekö kirjoittajilla ollut työnjako, että toinen kirjoittaa perheasiat ja toinen rikoskuviot?
Sorjosen perheen sekä työparin asiat sotkeutuvat melkoisesti tähän rikoskuvioon. Välillä tulee lukijallekin ihan paranoidinen olo. Mutta dekkari on tietysti vain dekkari ja tiettyjä myyviä jatkokertomuksen elementtejäkin on mukana. Jouduin jo nipistämään itseäni ja toteamaan: – Pysyhän reaaliajassa kriitikko!
Jouko Varonen
