Haluthan ne on vampyyrillakin
Vampyyriperheen parissa kuluu tunti jos toinenkin
Stephenie Meyer: Keskiyön aurinko, WSOY Kustannus
Että sitten kirjoitettiin vampyyripojan perheasioista ja rakastumisesta kuvankauniiseen ja kivasti tuoksuvaan Bellaan, joka tietysti ei satu olemaan vampyyrikaan.
Sehän on semmoinen rakkaustarina, että oksat ja latvatähti pois suutarin joulukuusesta. Tämmöistä makoisaa rakkaustarinaa varmaan lukevat mieluusti nuoret ja vanhat. Ja mikä parasta, nyt on suurennuslasin alla myös vampyyripojan perhe. Mutta se tuhoisalta näyttävä rakkaustarina Bellan kanssa on kouluromantiikkaa parhaasta päästä:
…”Bella vilkaisi ylös veitikkamaisesti virnistäen, ja me nauroimme yhdessä. Oli niin huojentavaa nauraa raskaiden paljastusteni jälkeen, että nauruni muuttui huvittuneesta riemastuneeksi…Me kuuluimme yhteen, niin mahdotonta kuin se olikin. Kaikki tässä asetelmassa oli väärin, tappaja ja viaton lähekkäin, paistattelemassa toistensa seurassa, kaikessa rauhassa”…
Asetelmahan on kiva ja näkökulman vaihdos kertojassa tekee hommasta vielä kivemman variaation entisestä aihepiiristä. Jokainen kun näkee asiat normielämässäkin omasta perspektiivistään.
No mie en erityisesti ole ollut kiinnostunut vampyyrijutuista, mutta jotenkin tajusin, että mistä johtuu etenkin nuorten hullantuminen tämäntyyliseen proosaan. Oma poikani tihruaa vielä neljättäkymmentä käyvänä alieneita läpi yön ja uskoo Rauni-Leena Luukaseen, puhumattakaan amerikkalaisiin, jotka säilyttelevät Pentagonissa suuria ja mullistavia salaisuuksia avaruuden muukalaisten vierailuista maan päällä. Turha sitä on tämmöiselle sanoa, että lukaiseppas välillä noita poliittisia elämänkertoja, tai wanhoja klassikoita.
Tämmöisen vampyyri-tavis – suhteen selvittelylle on paikkansa. Siinä samalla tulevat selvitetyksi myös semmoiset asiat kuin kaiken voittava rakkaus ja muut nuorten hömppäteemat ( sanoo wanha turpiinsa saanut rakkauden konkari ja kriitikonrenttu). Nuorten on ns. ”lyötävä päätään seinään”, että nuppi vahvistuisi. Joku kestää sen joku ei. Olivathan ne Romeo ja Juliakin melkoisessa haipakassa rakkautensa kanssa.
Kiva ja turvallisen paksu tiiliskivi.
Lukijat mitattaneen miljoonissa.
Maineteko kirjailijalta, kun pelkkä kirjojen lukeminenkin on nykyaikana monelle kiven takana. Kas kun kännykkää ja sosiaalista mediaa pitää räplätä päivät pitkät.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
