Kun Kallelta tekohampaat putosivat
Hieno historiikki Suomen viestihiihdosta
Osmo Kärkkäinen: Suomalaiset viestihiihdon sankarit 1934 – 2019, Minerva Kustannus 2020
Sehän oli joskus vuonna kuokka ja aura, kun suomalaiset sisupussit jo tekivät mainetekoja sitkeinä hiihtäjinä. Kalle Jalkanenkin pudotti arvokisoissa tekohampaansa hankeen, kääntyi takaisin ja etsi ne. Taisi tärväytyä kotvan aikaa. Mutta Kallepa hiihti kärjen kiinni ja tuli voittajana maaliin.
Tuumi, että pirun kalliita on tekohampaat. Ei niitä voinut hankeen jättää.
Tämä on hyvä historiikki. Siinä käydään läpi kaikki suomalaisten saavutukset ja taustat MM-kisoista ja Olympialaisista. Viestihiihdon ensimmäiset kisat suomenmestaruudesta pidettiin jo vuonna 1919. Viestihiihto otettiin olympiaohjelmaan vuonna 1933, mutta Suomi ei osallistunut. Vuodesta 1934 lähtien Ruotsin Sollefreåssa on suomi aina ollut mukana.
70-luvulla olin opettajana Kuhmossa. Kainuun miehet olivat niin varmoja SM-voitostaan viestissä että ottivat mukaan trailerin palkintona olevaa moottorikelkkaa varten. Ja kelkan he toivat, kuinkas muuten.
Tämäntyylistä historiikkia lukee mieluusti. Vietin sen parissa viikkokauden. Jos joku on kiinnostunut vaikka knopeista, joita tarvitaan tietovisoissa, niin siitä vain lukemaan. Näillä yksityiskohtaisilla tiedoilla voi voittaa oikeassa paikassa suuria summia.
No on Suomalaisille ollut paljon hyviä hetkiä ja kansa elänyt mukana ladulla. Ei ennen ollut televisioita. Radiosta kuunneltiin. Oivalsin jo kirjan puolivälissä, että käsissäni on suuren työpanoksen vaatinut ja arvokas teos. Tietysti välillä aika teoreettisen kuivankälpeä, mutta kun liittää lukukokemukseen omat muistonsa niin johan tulee väriä. Siellä sitä istuttiin suureen pirttiin tehdyssä ”katsomossa” ja tuijotettiin kylän ensimmäistä telkkua. Juttu lensi. Mikäpä siinä oli lasten opetellessa korvat hörössä verbaalitaitoa. Mutta tärkeintä oli tietysti se rintaan iskostuva isänmaallisuus ja sitkeys.
Joten reilu excellent – arvosana tästä opuksesta.
Juukeli
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
