Pettuleivästä yliluonnollisiin puu-uskomuksiin
Upea kirja puun merkityksistä suomalaisille
Kåre Pihlström/ Anneli Vihreä-Aarnio. Suomalaisten puut arjessa ja ajatuksissa, Metsäkustannus 2020
No vot. Nyt on pukattu tosi tärkeä teos. Puita olen itsekin halaillut susirajalla, kiivennyt mahtavaan kuuseen hakemaan jouskaoksaa, haudottanut variksenpesässä kukkopojan, vääntänyt tukkeja railakan hevosen vetämään parirekeen, kiivennyt tutkimaan viirupöllön poikasi ja tullut alas vikkelään, niin että oksat katkeilivat. Kas kun viirupöllövanhemmat ovat valmiita repimään silmät päästä pesärauhan häiritsijöiltä.
Kuuluisa luontomies Attenboroughkin varustautui Suomen itärajalla viirun pesälle menoon kypärillä, silmäsuojuksilla, ym. varusteilla.
Mutta tähän kirjaan mennäkseni. Se on kiehtova kirja suomalaisten puusuhteista. Eri puulajien erityisominaisuudet ja käyttö tulevat esitellyiksi. Mitä sitä maalaispojalla olisi muuta kaveria ollut kuin kotimetsän männyt, joita sai itkien halailla, kun oli angstia ( Tuli kyllä halattua hevosia ja rauhallisten lehmien kylkiä. Hyviä psykiatreja olivat eläimet ja metsän puut.)
Kirja kertoo mm. puista ilmaston armoilla, puihin liittyvästä mytologiasta ( mm. karsikkopuut ja pyhät puut), puista taiteessa, puiden personoinnista, puulgendoista, jne…
…” Erään yleisen selityksen mukaan haapa on ollut antamassa Jeesusta ilmi, toisen selityksen mukaan Juudas hirttäytyi haapapuuhun…haapaa rasittaa jonkinlainen syyllisyys. Se on voinut kavaltaa jonkun tai tarjonnut suojaa petturille”…
Tämä kirja vain kunniapaikalle kirjahyllyyn. Puut ovat tarjonneet pelastuksen suomalaisille nälänhädässä ja laman kouriin jouduttaessa, muista tärkeistä asioista puhumattakaan. Korona-ajan seurauksistakin selviämme suomalaisen puun avulla, sanokaa minun sanoneen.
Lukemattomat ovat ne isät, jotka savotoista tultuaan veistivät puukolla lapselle puuhevosen. Nykyisin puutaiteilijat tekevät tosi vaikuttavia töitä, jopa ite-taidetta moottorisahalla tai sitten vaativampaa taidetta. Puukirkonkin pykäsi Eeva Ryynänen Pohjois-Karjalan puista ja omin käsin tehdyllä taiteella, ei mitään pelkkää hirsikirkkoa. Koko rakennus kuolematonta puutaidetta. Kuhmon Lentiirassa paloi kirveskansan kirkko onnettomien sattumusten takia, mutta kirveskansa alkoi ajaa tukkeja pihaan tuota pikaa omista metsistä ja hupsistakeikkaa, kohta seisoi paikalla uusi kirveskansan kirkko alttaritaulunaan lasiseinä männikköön ja järvelle.
Taas kriitikonrenttu alkoi tarinoida.
Nyt asiaan. Tämä kirja on aarre.
Kertakaikkiaan.
Excellent ++
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
