Kiteen eläinpuistossa
Kalle Keskimäki ja Olga Keskimäki isännöivät Kiteen eläinpuistoa, joka on perustettu vuonna 1996. Puisto sijaitsee Karjalan Pyhäjärven kauniissa maisemissa ja välillä puiston vieraalle avautuu kaunis järvimaisema katseltavaksi.
Läksimme vierailulle puistoon Lappeenrannasta ja tietysti huomasimme, että matkalla etelä-karjalainen puheenparsi vaihtui pohjois-karjalaiseksi, mikä tietysti minulle, Värtsilässä syntyneelle, oli mukava kokemus. Liian vähän tulee vierailtua synnyinseuduilla ja jokainen pohjois-karjalainen ihminen, jonka kanssa pääsee juttusille, tuntuu aarteelta.
Tietysti meidän tavoitteenamme Kiteen eläinpuistossa oli nähdä suurpetoja, kuten karhuja ja ilveksiä, mutta pian huomasimme, että eläinpuistossa on muutakin elämää. Tapasimme myös puiston uudet asukkaat: davidihirven, valkohäntäkauriin ja harmaan alpakan.
Davidinhirvi
Alpakka
Kauris
Lapsillekin on puistossa omia lemmikkejä, kuten villisianpullukat, kesyt kanit ja lampaat. Puisto näytti muutenkin laajenneen entisestään ja sinne oli perustettu vesipuisto ilahduttamaan pikkuväkeä ja tietysti myös varttuneita kävijöitä.
sika
Davidinhirvi käyskenteli ylväänä suuressa aitauksessaan ja sehän tietysti sopii jalolle hirvilajille. Davidinhirvi on kuollut luonnosta jo sukupuuttoon, mutta elää tarhattuna. Viimeksi davidinhirviä esiintyi Kiinan koillisilla suoalueilla. Vuonna 1990 se listattiin erittäin uhanalaiseksi ja vuonna 1996 äärimmäisen uhanalaiseksi. Vuonna 2008 se katsottiin luonnosta hävinneeksi.
Vaimolla tuntui olevan karhukuiskaajan taipumuksia. Hän nimittäin alkoi tarinoida mesikämmenelle, joka löntysti aidan viereen ja seurasi meitä katseellaan. Vaimo kyseli siltä kuulumisia ja tarinoi kotvan aikaa ja karhu selvästi kuunteli. Toisaalta olen nähnyt näiden eläintarhakarhujen tulevan mieluusti ottamaan herkkupalaa tarhan hoitajan kädestäkin, joten lähestymisellä saattoi olla muitakin tarkoitusperiä.
karhu
Ilves istui jäyhästi paikallaan ja tietysti kamerat raksuivat muillakin kuin meillä jutun tekijöillä.
Lähtiessä kiittelimme puiston ystävällistä henkilökuntaa ja totesimme, että tällainen puisto, jonka asukit ovat yleensä luonnossa tavattuja eläimiä, kuuluu Pohjois-Karjalaan yhtä hyvin kuin Ranuan puisto Ala-Lappiin ja Ähtärin puisto Länsi-Suomeen.
Emu
Kurki
Pukit
chinchilla
Jouko Varonen