Joenpelto oli arvostettu myös yhteiskuntakriitikkona
Taiteilijaproffan ja menestyskirjailijan mietteitä
Suvi Ahola: Mitä Eeva Joenpelto todella sanoi, WSOY Kustannus 2021
…”Muistan istuneeni pienen ritisevän kamiinan ääressä jossakin tiskin takana lähellä maustelaatikkoa ja sipulisäkkiä ja kuunnelleeni tunnista tuntiin huopatossuisten 20-luvun maalaismiesten tarinointia”…
…”minä olin semmoinen voimakas ihminen, jolle saattoi tapahtua mitä tahansa”…
…”Romaanin totaaliseen kuolemaan en usko; sen on povattu kuolevan jo tarpeeksi monta kertaa ja aina turhaan”…
Onhan Joenpellon romaaneita käännetty kymmenkunnalle kielelle, ellen väärin muista. Häntä on palkittu finlandiapalkinnolla ja valtionpalkinnolla, ym…
Kohderyhmä, etenkin Lohja-sarjalla, oli valtava ja innostunut. Uutta sarjan kirjaa odotettiin kuin sitä kuuta nousevaa ympäri Eurooppaa. Joskus luottamustehtävät menivät Eevalla vähän ”ristiin” ja nuristiin jopa mestarittaren jääviysongelmasta. Mutta tekevälle sattuu.
Tätä kirjaa lueskelin kahdella tapaa. Se on lavean proosan tyyliin kirjoitettu elämänkerta ( semmoinen kriitikonrenttua kiinnosti), mutta myös kirjailijattaren vahvan teemaston mukaisina kannanottoina. Joenpelto ei tykännyt siitä, että nuoret kirjailijattaret nyykähtivät hellan ja lapsikatraan väliin.
Vahvat naiset ovat tuttuja myös Lohja-sarjasta. No, Joenpelto ei itse oikein innostunut identiteetistä vahvojen naisten kuvaajana ja femakkona.
Kirja sisältää upeaa kulttuurihistoriaa. Näitä aikoja moni viime vuosisadan puolenvälin jälkeinen kirjafani muistelee kaipauksella. Nykyisinhän naisten aseman puolustaminen on vakioitu mm. metoon ja muiden avulla. Mutta totuus on toisenlainen. Tuskinpa muuttuu koskaan.
Hyvä ja koukuttava kokonaisuus, esseetyylinenkin, mutta rikastuttavaa elämänkerta-ainesta kaihtamaton.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
