Tosi magee Viiru ja Pesonen
Nordqvistiin ei väsy
Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen rakentavat auton, Tammi Kustannus, 2021
Jopas nyt jotakin ja voi hyvänen aika. Kun nämä kuulut maalaiskaverukset heräävät aamulla, niin naapurin lehmät lentelevät kehää taivaalla. Sen olen kyllä kuullut, että ortodoksien perimätiedon mukaan aurinko tanssii taivaalla pääsiäisaamuna, mutta että että lehmät menevät ovaalirataa taivaankannella.
Viirun ja Pesosen seikkailuihin olen ollut lätkässä heti kun niitä sain käsiini. Niissä on niin kivaa kantritunnelmaa, että sitä on meikäläinen myyty, kuin se entinen iskemätön”tojota” heinäladossa, kun isäntä ei saanut ajokorttia seitsemännelläkään yrittämällä.
Mikä siinä on, että joku lastenkirja kolahtaa niin rajusti kuin paistinpannu lärviin, kun palaa yöllisiltä reissuilta kesäaamuna.
Mutta asiaan. Nyt Viiru ja Pesonen rakentavat polkuautoa ja hommahan hoituu nopsasti kun Pesonen porailee ja virittelee.
Sitten Viiru pääsee säikyttelemään kanoja ja maaseudun eläjiä hurjilla mäkiautoturnajaisilla.
Luulen, että maalaisromantiikka, sopivalla huumorilla, puree lapsiin kuin se kuuluisa seiskan lahjuskeittiöveitsi joulukinkkuun. Nordqvistilla on taito hallussa. Siihen tarvitaan mageita nyansseja kuvakielessä ja tällä kertaa myös lapsen kekseliäisyyttä vaativia luukkuja.
Kirjan rakenne on huisin kestävä ja sivut paksuja, niin että jos vaikka maalla leka katoaa, niin tällä kirjalla onnistuu aitatolppien lyöminen, eikä se kärsi siitä yhtään. Tukeva se pikkulasten kirjan pitää olla, että eivät heti ensimmäisessä koettelemuksessa luukut repsahtele tai vedettävät ja pyöritettävät kuvat muutu invalideiksi, joita isäkään ei saa kiskottua toimeen.
Että mitä. Kirja pelasti päiväni, ei siinä mitään. Hellettä on odotettavissa mutta puen kunnon viiru-uikkarit ja käyn kymmenen kertaa uimassa. Lisää tämmöisiä niin lapsilla säilyy pelihuumori ja turnauskestävyys vaikka näinä vaikeina korona- ja helleaikoina.
Voi peijoona ja latotanssit noita kaveruksia.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
