Syyskuun viimeinen

Seksuaalimurha ja kosto

Voiko poliisi olla pahis?

Ari Räty: Syyskuun viimeinen, Tammi 2017

Pojat näkevät, miten tuttu tyttö murhataan. Seksuaalimurha on mieleen jäävä tapahtuma ja Syyskuu-nimiselle pojalle murhaajan selvittämisestä tulee pakkomielle. Aikajänne on pitkä. Pojista kasvaa miehiä, mutta Syyskuulla on johtolanka, eräs yksityiskohta murhapaikalta poistuvasta miehestä.

Ari Räty on tehnyt kirjan, joka voisi olla nuorisokirja, jos ei olisi ns. kovan linjan seksistinen dekkari. Huomioin Rädyn kielessä nuorisolle tyypillisen aksentin kiroiluineen ja rivouksineen. Jotenkin minulle tulivat mieleen nuoren miehen seksuaalifantasiat, kun lueskelin tätä kirjaa. Syyskuulle jää nähty tapaus mieleen ja sen muisto ei hellitä häntä vielä varttuneena nuorukaisenakaan.

Niinpä poika päätyy vaikeuksien kautta myös kohtaamaan rikollisen, joka ei ole mikään helppo pala. Ari Rädyn esikoisromaanissa on vielä vähän haeskelua ja tyhjäkäyntiäkin. Tiettyä linjakkuutta, jota on kokeneiden dekkaristien kirjoissa puuttuu. Tämä kirja kuvaa toisaalta räkäistä nuoruutta, joka voi olla varsin synkkä ja rosoinen kokemus. Poliisimies, joka yrittää lyödä jutun tutkijoille kapulaa rattaisiin, ei siis halua että sarjapedofiilin henkilöllisyys selviäisi, on eräs näistä esikoiskirjailijan särmistä, joka ei oikein istu dekkariksi tarkoitetun tarinan kokonaisuuteen.

Lopulta tulee tilanne, johon Syyskuu on halunnut päästä. Hän saa sanoa miehelle: Terveisiä Elina Lehtoselta. Mutta tämä tapaaminen on vaatinut paljon ja maksaa myös paljon.

Kirja kärsii vielä vähän lapsenvaivoista. Sen rakenne voisi olla jäntevämpi. Kieltämättä tietty murrosikäisten elämän rosoisuus ylilyönteineen, joka välittyy tekstistä, kielii kirjoittajan keskeneräisyydestä mutta on toisaalta tuoretta ja lupauksia antavaa.

Jouko Varonen

 

 

Vastaa