Kaksi kivaa kuvakirjaa
Kun äkäinen pomo muuttui koiraksi
Heiki Vilep/Ott Vallik: Tahtoisin olla, Lector-kustannus
Annie M. G. Schmidth/ Philip Hopman: Wiplalan paluu, Lector -kustannus
”koulussa minulle opetettiin
kunnolla katso eteen
jos ranta sinulle on tuntematon
älä suin päin hyppää veteen
hyppäsin mä veteen
mulle tutulla rannalla
suoraan päälle sedän
joka uhkasi selkäsaunalla”
Heiki Vilep (s.1960) on vapaa kirjailija, runoilija ja muusikko. Vilepin runosuomennoksissa on jotain epämääräistä, yhden kirjaimen loppusointuja sekoitettuna vähän täydellisempiin riimeihin tai riimittömyyteen. Ehkä suomentajat ovat ottaneet tiettyjä vapauksia riimien suhteen, mutta ne todella toimivat, ovat iloisia, opettavaisia, humoristisia ja hassunkurisia. Kuvittajan osuudeksi on laskettava vähintään puolet kirjan hulvattomasta hauskuudesta. Todella lasten ja aikuisten kirja. Opitkin menevät perille kuville ja runoille nauraa hihitellessä.
Vilep kertoo äidin joutumisesta tietokonepelikoukkuun, rahanpesusta, kouluelämästä, sukupuolettomuudesta, lasten sottaisista mutta luovista touhuista, jne… Pidin kirjasta. Se todella nappasi minut.
Wiplala on pieni olento, joka osaa tiu´uttaa eli taikoa. Niinpä kun isän työpaikalla on äkäinen pomo, Wiplala tiu´uttaa hänet koiraksi joka tietysti ärhentelee kaikille, kunnes kesyyntyy. Kun isän tehtaan luumusoppa-idea on tyssätä, niin Wiplala taikoo suuren keon luumuja, joiden avulla tuhansien luumusoppapurkkien tilaukset saadaan toimitettua.
Tässäkin kirjassa on paljon järkeä. Kun itselläni oli aikanaan hyvin äkäinen pomo, joka tarttui jopa alaistensa kraiveliin, niin olisipa tarvittu Wiplalaa. Kirjan kuvitus on hauskaa. Esim. pomokoira on kuvitettu mahtavasti.
Jouko Varonen
