Tunnollisesta nuorukaisesta urheilumaailman hämärään
Tapio Suominen tilittää avoimesti
Lasse Lindqvist: Tapio Suominen, Urheiluhullu, Stadioneilta suljetulle osastolle, Otava 2019
Muistan Tapio Suomisen vakaana urheilumiehenä, jonka seurassa katsoja tunsi olevansa ammattimiehen matkassa. Sitä kuvaa ei mielessäni sutata koskaan.
Mutta fiksullekin miehelle urheilumaailman haasteet voivat muodostua stressaaviksi ja niinhän siinä kävi Tapsallekin.
Tämä kirja kertoo onneksi valtaosin paljon valoisaa Suomisen uralta. Hauskoja anekdootteja ja julkkisten kanssa jutustelua. Tapsa oli ammattimies ja hänet tunnettiin myös maailmalla.
Kirjassa puututaan mm. semmoiseen asiaan, jota meikäläinen, mielensäpahoittaja pahimmasta päästä ei ymmärrä. Siis minkä takia toimittajan pitää mennä kameramiesten kanssa hengästyneen ja pettyneen urheilijan luo heti epäonnisten suoritusten jälkeen kerjäämään itkunsekaisia kommentteja. No siksipä siksi, että kansa janoaa niitä. Inhimillinen ja hienotunteinen toimittaja on pian entinen toimittaja ja yyteet odottavat nurkan takana.
Suomisen taival suomalaisen urheilun tv-guruna ja tietopankkina oli pitkä. Sinne mahtuu arvokisoja, menestyksiä, mutta paljon myös semmoista tekemistä, jossa pitäisi puurtaa kansalle positiivinen juttu vaikka väkisin.
Että mitä. Diggaan Tapsaa sydämestäni. Haluan jättää aallonpohjat omaan arvoonsa ja pitää mielessäni tietyn idyllin hänestä. Ja ei kai Tapsa ole ainoa, jolle julkkiselämän paineet muodostuvat liian rajuiksi. Tietääkseni sairaus ei ole rikos, vaikka sen takia mies joudutaan siirtämään hyllylle ansiotyöstään.
Hyvä kirja. Tapsalla on paljon muistoja kaudeltaan huippuselostajana ja karismaattisena hahmona. Lueskelin kirjaa joulupäivänä ja lyhyt päivä pimeni ennätysvauhtia kun takakansi napsahti käteen. Kirjahan on mielenkiintoinen ja lukemaan stimuloiva opus kertakaikkiaan. Olen aina ollut urheiluasioista kiinnostunut ja niitähän teoksessa riittää.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
