Poliisit vai moottoripyöräpoliisit
Tämä nuorison kurimuksesta
Tara Koivukoski: rikottu enkeli, nainen bikereiden maailmassa, Tammi Kustannus 2020
Bikerithän kuulemma ovat niitä halavatun motoristeja, jotka tatuoivat kehonsa täyteen aina silmämunia myöten. Ja tietysti tehdään kolttosia, kuten nuoret yleensä, pistetään toista stiletillä tai käydään kovistelemassa huumekoukkuun jääneitä. Puhutaan ihan sormen katkaisusta tai muusta ”kivasta” jos rahoja ei kuulu.
Enpä tiedä kirjailijan suhteesta hämäräalueisiin enkä haluakaan, mutta kirjasta sanoisin sen luettuani, että ei mitään romanttista ”laattaa” vaan syvenneltyä juttua. Ja onhan kirjoittaja ammatiltaan sairaanhoitaja ja psykologian opiskelija.
No kirja on täynnä väkivallan ilmentymiä ja huippukurjaa nuoruutta. Bikerit kun hakkasivat naisiaankin ” kun kaikki muutkin niin tekevät”. Siinä on ollut monta kertaa ”sydän kintaan peukalossa” niin sanoakseni:
” Pari päivää pahoinpitelyn jälkeen pääsin lääkäriin. Minulla todettiin paha aivotärähdys ja murtunut nenä. En kuitenkaan kertonut totuutta vammojen alkuperästä lääkärille. … Olin vähällä lopettaa koulunkin tapahtuneen vuoksi. … Värit ja sanat menivät sekaisin ja lähimuisti oli olematon.”…
Kovaa nuorisotodellisuutta Koivukoski peilaa, jopa hengästykseen asti. No, onhan näitä, kaiken sortin bikereitä. Oma isäni kulki aina pistooli taskussa, kun rentosti sodassa pioneerina viisi vuotta. Kun tuli, miehessä ei ollut naarmuakaan, mutta pää sekaisin kuin seinäkello.
Visiot bikereiden elämään ovat paljon törkyisempiä. Jo naisten kunnioitus, niin fyysisesti, psyykkisesti kuin verbaalisti, on olematonta. Hyvä että tämmöinen kirja on kirjoitettu, vaikka on siinä vähän populaaria lisää, tai mistäpä tuon tietää. Pitäis ihan ottaa punainen sydäntatsa käsivarteen, että näkisi, onko papasta jonkinsorttiseksi bikeriksi, utelias kun olen kaikkea uutta kohtaan ja ennakkoluuloton.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen