Reima T.A. Luoto: Temppeliherrat – todellisuus ja myytit, Fenix-kustannus
Ristiretkien kiehtova maailma
Temppeliherrain nousu ja tuho
Temppeliherrain ritarikunta kukoisti vuosina 1118 – 1307. Tämä kirja, joka kartoittaa temppeliherrain ritarikunnan aikaa ja taisteluja, on sitä historiaa, jota on varioitu mm. kertoma- ja kuvataiteissa. Valta ja rikkaudet synnyttivät kateutta ritarikunnan ympärille, mutta mitkään vihamieliset voimat eivät näyttäneet pystyvän sen varustuksiin. Lopulta temppeliherrat joutuivat Ranskan Filip IV:n silmätikuiksi, mikä vei heidät lopulliseen tuhoon. Kuningas yritti vielä kähveltää temppeliherrojen rahavarat, mutta ei onnistunut siinäkään. Viimeinen temppeliherrain suurmestari poltettiin roviolla Pariisissa 18. maaliskuuta 1314.
Tämä kirja tarjoaa myös mahdollisuuden spekuloinneille uskonnollisen kirjallisuuden suhteen. Ns. suurten uskontojen perusteokset, kuten Raamattu ja Koraani ovat joillekin täyttä totta joka sana, mutta nykyisin niihin suhtaudutaan myös dokumentteina toisten joukossa. Ne ovat muinaisjäänteitä, uskonnollista tai suullista perimätietoa.
Kirja tarjoaa seikkailuista kiinnostuneille myös tarinoita taisteluista. Itse muistan kotimaisen kirjan, Topeliuksen Välskärin kertomukset, josta opettajani sanoi, että se ei ole tarkoitettu heikkohermoisille. Niinpä koulun kirjastossa oli sille monia lainaajia.
Kirjan tekijä on tehnyt tärkeän työn. Hänellä on ollut myös vaikeuksia, ei vähiten käännöstyössä. Jos haluaa tutustua ristiretkien aikaan on osattava arabian, ranskan, latinan, heprean, aramean, saksan, sekä englannin kieltä. Kaikki Raamatun tekstit ovat kirjan tekijän mukaan ihmisten kirjoittamia ja niillä on paitsi uskonnollisia, myös poliittisia tarkoitusperiä. Myös käännöksiä kielestä toiseen on manipuloitu surutta eikä Lutherkaan ole tässä suhteessa viaton.
Kirja on elävää historiaa lähes tuhannen vuoden takaa. Se tarjoaa ajankuvia, taisteluita, mielipiteitä, spekulointeja, jne… . Lueskelin kirjaa pyhänseudun ja totesin, että missään suhteessa se ei ole kuivaa historiankirjoitusta. Se kyllä imaisee lukijan mukaansa, niin kuin tämä aika on tehnyt monille taiteen edustajille vielä nykypäivinäkin. Vähäistä ei ole elokuvataiteenkaan osuus tämän ajan tapahtumien välittäjänä.
Jouko Varonen
