Tex nappaa Fred Brennanin
Ukkoja kellistyy ja ruutia palaa lännenkekkereissä
Tex Willer, Leirinuotio, Egmont Kustannus 2019
Tex ei saa mielestään pahis-Brennania, joka saatteli hänen vaimonsa pilven reunalle. Yleensä sanotaan kyllä, että kosto ja kauna ovat pahoja elkeitä, sillä siinä ampuu helposti omaan jalkaansa.
Väritetty Tex Willer – kirjaston uutuus tarjoaa efektiivisiä hetkiä. Joskus Tiger naamioituu lampaaksi ja antaa aseen paukkua. Kukapa sitä arvaisi, mikä on se lammas joka tulittaa. Pahiksia kupsahtelee kiitettävällä nopeudella, mutta Brennan on sen luokan rikollinen, että ensin on selvittävä monesta ovelasta tai vähemmän ovelasta ukosta, ennenkuin itse pahispenaalin terävin kynä on satimessa. Hait saavat kunnon iltapalan Brennanista. Lieneekö tämä aihelma lopussa vai pulpahtaako ovela roisto vielä pintaan jollakin ihmeellisella taikatempulla? Jatko tietysti vaatisi sitä.
Vielä pitää selviytyä Johnny Lingon koplasta, ennenkuin maailma on taas muutamia pahiksia keveämpi elää. Tex pukeutuu tätä hommaa varten silmälappuun ja partaan, joka muistuttaa ex-pääministerimme surkeita haivenia.
Että mitä. Joskus tässä kirjassa on pysähtyneitäkin hetkiä, kun pitää punoa juonia konnalauman pään menoksi. Silloin tietysti alkaa jo haukottaa, mutta kohtapa päästään taas nakkelemaan nikkeliä ja aloittamaan kunnon rivolli- ja puukkohippaset.
Jos olisin nuorena saanut käsiini näin muhkean (300 sivua) texin, olisin hihkunut onnesta. Piti tyytyä vain niihin kapoisiin vihkoihin, jotka olivat kova sana koulun välituntipihalla, nurkan takana.
Onneksi setämies oivalsi tilata Texin minulle ja velipojalle. Isäukon huvitusvalikoima kun oli vain lanttujen harventaminen ja juhannusaaton limonaadikori.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen