Tosi kivat lännenkekkerit
Kenraali Custer koivet oikosenaan
Tex Willer: Mestari kylvää kuolemaa, Egmont-kustannus
Inkkarit ne olivat tosi jääräpäistä porukkaa. Murjoivat kenraali Custerin lopulta pilven reunalle ja stimuloivat eteensä kamalaakin kamalimman koston. Little Bighorn taisi olla sulkahattujen laitimmainen voimannäyttö. Mutta mitäs nämä välittivät siitä. Kunhan Custer sai ansionsa mukaan.
Tarinan kuvitus on efektiivisistä efektiivisin. Taistelutanner on otatuksen jälkeen täynnä raatoja, verta ja suolenpätkiä. Valkoiset saivat ansionsa mukaan. Mitäs tulivat ronkkimaan inkkareiden metsästysmaita ja rauhallista eloa.
Tarina tempaa mukaan jokaisen Tex- fanin, sillä kysymys on klassikkotaistelusta. Salaliitto-teema Custerin pään menoksi luo todella napakan tunnelman juttuun. Ihan vanhalta kriitikko-papalta pääsi unen tultua, aamutunneilla, railakas huuto:
– Jiihaa! Custer ketoon! Johon vieressä uinuva vaimo tuumi: – Ole siinä, senkin lännen nopein vetäjä!
Muissa tarinoissa tekee tuhojaan pahiksista pahin, Mestari. Siinä ukko uhkaa kellistää väkeä myrkyillä ja räjähteillä. Mukaan tarinoihin ympätään myös wanhat mestarit, Buffalo Bill, ja legendaarinen tarkka-ampuja Annie Oakley. Mestari mielii tehdä jäynää heidän suosituille sirkusmenoilleen.
Että mitä? Eihän tällaisia klassikkotarinoita toki voi erityisemmin moitiskella mistään. Sankarikaarti on kohdillaan ja inkkaritkin uhkeita. Joskus kuitenkin kaipasin, etenkin inkkaritaistelun ruumiskasojen äärelle, vähän huumoria. Kyllähän Kit Carson ja Tex viljelevät ystävällistä piruilua, ei siinä mitään. Itsekin lueskelin Uula Aapaa poikasena, kun isäukko ei suostunut kertomaan montako varmaa tuli sodissa. Tähän genreen ei tietysti hempeily kuulu ja That´s it. Naisväen pitää lukea vaikka Sidney Sheldonia ja kumppaneita.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen