Homma eskaloituu Texillä
Tex ja Kit tykittävät pahiksia
Tex Willer: Tex raivostuu, Egmont – kustannus 2019
Niinhän se on, että paha saa aina palkkansa. Olivatpa sitten kyseessä luihut ikikonnat tai vaikka pahis-atsteekit. Heillä kun on tapana uhrata kauniita neitoja tulenjumalalle.
Mutta kun ruutia poltetaan ja käytetään viekkaita juonia, kuten naamioitumista meksikolaisiksi, niin kohta päästään antamaan lärviin pääkonnille. Siinä muutama atsteekki huudahtaa ah ja voih, kun texin luodit ovat tarkkoja. Ja tietysti on mukana todellinen loppurytinä, jossa tavalliset räjähteet ovat vain pikkutussahduksia. Tykistökin pistää parastaan.
Ilman maneeriksi muuttunuttaTexin ja Kitin hyväntahtoista piruilua toisilleen olisi seikkailu tietysti jotain vailla. Kas kun väkivaltaan yhdistyy huumori, on keitos todella napakka.
Toinen juttu menee syntyjen syvien puolelle. Texin puoliso ja Kitin äiti joutui konnien uhriksi ja asia jäi pahasti hiertämään. On aika ottaa vanhat kaunat esille ja hoitaa homma vaikka autiomaan ehdoilla.
Konnat jotka toivat kuoleman navajojen keskuuteen, saavat tietysti ansionsa mukaan. Vippaskontit eivät auta raavaiden ja rehtien miesten tarttuessa asiaan.
Että mitä. Tuhtia Tex-tavaraa. Ruuti haisee ja nyrkit puhuvat. Efektiivisyyttähän olemme tottuneet odottamaan Texin seikkailuilta. Kun perusrauhallinen Tex raivostuu, alkavat konnien kasvotkin muuttua kauhusta kelmeiksi.
Olen jäänyt ihan koukkuun näihin Tex kirjoihin. Nytkin, pääsiäisen aikoihin, pitäisi tutkia hartauskirjallisuutta, mutta eiköstä mitä. Minulla on pappina Tex ja laintauluina rivolli.
Taitaa olla kuitenkin kirkolla ja willereillä sama sanoma. Paha saa aina palkkansa tavalla tai toisella. Konnien kieroilulla kun on tapana mennä yhä ahneempaan suuntaan ja silloin tulee jossakin vaiheessa eteen tenkkapoo, ellei peräti lähteminen taivaalliselle tilinteolle.
Jouko Varonen
SARV:n kriitikko
