Tiheä hetki, Valokuvan vuosikirja, Maahenki Kustannus

Upeaa valokuvataidetta

Oikea hetki on tärkein

Tiheä hetki, Musta taide, Maahenki Kustannus

Nykyisin lähes jokainen puhelimellaan valokuvaava on jo valokuvataiteilija. Voiko se olla niin yksinkertaista? Jos kuvat ovat hyviä! Ei se ihan niin ole. Ainakin se on valokuvausta ja kuvan virtuaalisuus puolestaan on tämän päivän visuaalista kulttuuria, joka ilmiöineen vaikuttaa vahvasti myös valokuvataiteessa.”

Kirjahan on mainio. Valon käyttö on usein kuvaajan taidoista ensimmäinen. Toki tarvitaan teknistä osaamista, kuvaustilanteen järjestelyä, onnenkantamoisia jne… . Tukku taitavia kuvaajia on esillä tässä kirjassa. Toiset taitavampia, toiset liikkeellä pienemmin eväin.

Itse aloittelin kuvausta kymmenvuotiaana, saksalaisella Browniella. Jäipähän dokumentteja ajasta ( 50-60 – luku), joka muuten olisi unohtunut muistojen varaan. Luontokuvaajien jäsenenä ja luontotoimittajana olen myöhemmin oppinut yhtä ja toista  valokuvauksen nikseistä. Jokainen mainio kuva tässäkin kirjassa on tietynlainen oppitunti. Kuvista voi oppia ja kun tekee virheitä, niin toisella kertaa on jo viisaampi.

Omakuva-osastolla on taiteellisia irvistyksiä, seesteistä työkuvaa kadunlakaisijan arjesta, vanhan miehen alastonta totuutta, kiilteistä kasvonaamaria, tytöntylleröiden pitkien hiusten taidetta, nakukuvausta, jne…

Ihminen – jaksossa on kiva kuva kanalasta ja kanalan omistajasta, miehestä muistojensa aarreaitoissa, kasvotutkielmia, jne…

Arki – sivuilla nukutaan ahtaasti makuupusseissa auton penkillä, vietetään helteistä aikaa uimarannalla, kuvataan koiraa nostalgisissa miljöissä, jne…

Mielenkiintoinen ja arvokas teos kertakaikkiaan. Joskus on otos pelkistetty äärimmilleen, niinkuin teki entinen runoilija, jolla ei jäänyt pitkästä runosta kuin yksi sana paperille. Ota siitä selvää. Parempi uskoa, että taidetta se on.

Olen koukussa valokuvataiteeseen. Kameramiehille ja -naisille tämä kirja on onnenkantamoinen, joka pitää sijoittaa arvopaikalle kirjahyllyssä, vaikka itsensä John Hedgecoen viereen. Hänen ”oppituntejaan” en unohda. Aina on opittavaa. Jokainen hetki on uusi ja arvokas.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen