Tiina Saari ja Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään, 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua, Into Kustannus 2021

Kostea raflailta, liftireissu, pelkkä väärinkäsitys

Katoamisia, joista kansa on kohissut

Tiina Saari ja Maiju Majamaa: Ei jälkeäkään, 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua, Into Kustannus 2021

Ruotsinlaivalla sattuu yhtä ja toista. Joku on kadonnut siellä jäljettömiin, meren syliin. Toinen on joutunut riitoihin humapäissään, jne…

Urbaanilegenda kertoo semmoisestakin ( ei liity tähän teokseen) että iltana muutamana aviomies läksi viemään roskapussia roskiskatokseen ja palasi kotiin 40 vuotta myöhemmin amerikanraudalla. Tuumi, että ei sitä akkojen kälätystä kestänyt erkkikään. Pyyteli vielä anteeksi, mutta vaimopa nappasi keittiöveitsen kahvaa myöten miehen selkään.

No, asialinjoille Jouko, huomauttelee jo alter egoni. Itse asiassa tämä kirja antaa paljon muutakin perspektiiviä kuin median antamat kohujutut. Toimittajat kun ovat perehtyneet poliisien arkistoihin ja tutkimustyöhön juttujen tiimoilta, sekä lähestyneet myös kadoneen ystäviä ja sukulaisia, empatialla tietysti. Vain yksi perui tehdyn jutun ja siihen tietysti suostuttiin mukisematta.

Parissa jutussa kadonneen jäännökset löytyvät ja omaiset pääsevät eroon ainaisesta etsimisen tunteesta ja toivomisesta, josta ei tule loppua. Yksi löytyy jopa muumioituneena tehtaan savupiipusta.

Yleensä nuorten tyttöjen kokemat väkivallat ovat koskettaneet kansaa eniten. Suurin ryhmä kadonneista ovat karkumatkalle metsään lähteneet muistisairaat vanhukset.

Kyllä tämä kirja kiinnostaa suomalaisia ja löytää vativarmasti lukijansa. Nämä aihepiirit, olkootkin vaikka kymmenen vuosien takaisia tapahtumia, eivät katoa koskaan suomalaisten huulilta.

Ihan tuohon teokseen uppouduin päiväksi. Eniten poliisin tapauskohtaisten arkistojen vuoksi. Omaisten surukaan ei lopu koskaan ja pientä vapisevaa liekkiä elätellään, että jospa sittenkin vielä…

Hyvä ja työpanosta säästämättä tehty kirja.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen