Seppo Tiitisen askelissa
Kekkosesta Vladimiroviin ja Koivistosta Stasiin
Pekka Ervasti & Seppo Tiitinen: Tiitinen, vakoilijoita ja veijareita, Otava 2018
Seppo Tiitinen on aina vaikuttanut minusta lupsakalta vanhan kansan mieheltä, jolla oli toisaalta silmät niskassakin kun hän toimi Suopon pomona. Suopon tehtäväkenttään kuului mm. vastavakoilu ja vakoilun estäminen. Veijariksi nimetty Vladimirov oli kuin entisaikojen juoruämmä, joka piti valtaapitävät, mm. Kekkosen hyvällä mielellä ja ns. salaisuudet vaihtoivat kuulijaa niin Suomessa kuin Neuvostoliitossa.
Kun Tiitisen kirjaa lukee, tekee mieli harpata ns.Tiitisen listaan jossa oli suuri määrä, jopa väärinkirjoitettuja suomalaisnimiä, joita länsi-saksalaiset epäilivät Stasin vakoojiksi tai ainakin halusivat listallaan antaa töitä mm. Tiitiselle.
Nyt eläkkeelle jäänyt Tiitinen tuumii, että hän keskusteli presidentin kanssa listasta ja he tulivat johtopäätökseen, että lista ei aiheuta toimenpiteitä. Tiitinen onkin kommentoinut, että nimet ovat häneltä unohtuneet ja listaa on tuskin enää saatavissa.
Mutta itse Tiitisen lista – käsite on niin syvälle juurtunut skandaalia janoavien journalistien mieleen, että tuskinpa Tiitinen koskaan pääsee siitä eroon.
Tiitinen kirjasi kaikki tärkeät keskustelut tarkkaan ylös ja tallensi ne kassakaappiinsa. Kun katselee vaikka kuvakavalkadia niin Tiitinen on ollut monessa mukana. Jotenkin tuntuu tutulta, että kirjan päähenkilö paistattelee linssiluteena milloin Ruotsin kuningasparin milloin Vladimir Putinin tai jonkun muun silmäätekevän vierellä.
Olen aina sympatiseerannut Tiitistä. Hän edustaa lupsakkaa savolaista tyyliä, jossa tärkeintä on maalaisjärki, eivätkä kapulakieliset liturgiat. Kun hän läksi eduskunnasta eläkkeelle, jäivät jäljelle saappaat, joita täyttämään tarvitaan tusina nousukasta.
Kirja on vähän kuivahko ja toistoa sekä takaumia täynnä. Ymmärrän kyllä, että Tiitisen ei kannata avata sanaista arkkuaan levälleen edes eläkkeellä. Jonkin verran on kuitenkin huvittavia anekdootteja mukana. Varovainen tyyli toisaalta pitkästyttää lukijaa.
” Suomen tulevaisuus ei näytä lainkaan huonolta. Meistä itsestämmehän se on kiinni. Miten tahansa ei kuitenkaan voi toimia. Kun vastuullisesti pidämme huolta omista eduistamme, niin meillä on kaikki edellytykset selviytyä jatkossakin.”
Jouko Varonen
( SARV:n jäsen)
