Parvela hakee aiheen Alaskasta
Suuri kultahippu kiinnostaa monia
Timo Parvela/Pasi Pitkänen: Pate ja Alaskan aarre, nuortenkirja, Tammi kustannus 2021
Ihan piti wanhan kriitikonrentun ottaa valaistu karttapallo esille ja etsiä Alaska. Kas kun kansainväliset lastenkirjantekijät, Pitkänen ja Parvela heittävät nyt tarinan Alaskasta, ei yhtään kauempaa eikä lähempää. Kirjoittajakouluttajana tuumin aina nuorille ja aikuisille, että omasta elämästä ja lähiympäristöstä on paras viritellä kässäreitä. Mutta nyt ovat kirjantekijät ihan 30 maassa julkaisseita, joten sopii heittää juttu sieltä, mikä kiinnostaa vaikka amerikaanoja.
Toisaalta, yrittihän se Mauri Kunnaskin Amerikan markkinoille, mutta sielläpä suomalaisten kynnet useimmiten alkavat lipsua ja kirjat, joita kotimaassa odotetaan kuin kuuta nousevaa, jäävät kirjakaupan tai kustantajan hyllyyn lojumaan ja sankarikirjailija palaa kiltisti koti-Suomen kohderyhmien pariin.
Kun toden sanon, niin itsekkin tykkään lastenkirjoissa enemmän kotoisista miljöistä ja suomalaisesta mentaliteetista.
Mutta asiaan. Nyt Parvelan kirjoista kuuluksi tulleen Paten eno päättää ottaa pojan kavereineen mukaansa aina Klondykeen asti ja tietysti kyse kääntyy kullankaivajiin ja siihen suureen isomukseen, joka on jossakin. Sehän tietysti kiinnostaa Patea ja hänen kumppaneitaan. Mutta Alaskassa kun ollaan tulee ladattua haulikkoa varomattomasti räplääviä erakoita ja tietysti on myös oletettavissa että mahdollisesti kohdataan se suuri peto, jonka kanssa ovat vitsit vähissä.
Onhan siinä Parvelan nuortentekstissä efektiivisiäkin kohtauksia, kun lapset ovat etsimässä enoaan:
…”Kun mies ojentuu ylös, hänellä on kädessään haulikko. Hän nostaa aseen, tähtää ja laukaisee päidemme ylitse. – Kärpänen. Aivan erityisesti tänne ei saa tuoda kärpäsiä, ukko mutisee ja työntää aseen takaisin tiskin alle”…
No, lastenkirjat olivat ennen semmoisia pertsojajakiluja, viisikoita, kokokaupunginvinskejä, tai seikkailusarjoja. Nyt pukkaavat menestyskirjailijat ja -kuvittajat hervotonta tajunnanvirtaa, josta lapset tykkäävät kuin hullut puurosta.
Itse tein seikkailukirjoja pojille ja tytöille joskus 80-luvulla, mutta eipä ollut näin räväkkää menoa. Onnittelut Parvelalle, ja etenkin kuvittajalle, joka on ammattimies ja voisi vaikka kokeilla sarjakuvaromaaneita.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen