Matkustaminen antiikin maailmassa
Upea tietoteos ja lähdeteos
Ari Saastamoinen: Tuhat tietä Roomaan, Gaudeamus
Matkustaminen antiikin maailmassa oli yleistä, mutta joskus hidasta. Maatiloille pääsi päivässä-parissa, kiertelevien kauppiaiden matkat kestivät kuukausia, opintomatkat vuosia, mutta maanpako saattoi kestää lopun elämän.
Saastamoinen on kirjoittanut aiemminkin lähteisiin perustuvia kirjoja, mm. Afrikan loistavat kaupungit (2003) oli tällainen. Nyt liikutaan maitse ja meritse ja tietysti ”kaikki tiet vievät aina Roomaan”.
Kirjassa puututaan mm. matkustajan varusteisiin, kuten vaatetukseen ja apuvälineisiin. Näitä olivat vaatteiden lisäksi aurinkokellot, viralliset tilastot ja tiedot imperiumin reitistöistä. Merelle lähtijä tarvitsi esim. rannikkokuvauksia. Kirjat olivat hyvin kalliita, eikä niitä aina saanut käyttöönsä.
Kulkuvälineitä olivat vankkurit ja kärryt, kantotuolit, vetoeläimet, kantoeläimet, ratsastaminen tai patikointi. Teillä saattoi olla majataloja, ravintoloita ja kapakoita. Maantiematkailun hankaluutena olivat tulliasemat ja -hinnastot, maantierosvot ja teiden turvattomuus. Merimatkoista esitellään kirjassa merireitit, laivat, satamat ja majakat, purjehtiminen ja navigointi. Merellä oli tietysti myrskyjä ja haaksirikkoja sekä merirousvousta.
Matkoja tehtiin monesta syystä: tutkimusmatkoja, sotaretkiä, hallinnollisia matkoja, pakomatkoja, kauppamatkoja, opintomatkoja, vierailuja ystävien ja sukulaisten luo, turistimatkoja, pyhiinvaelluksia, terveysmatkoja ja nojatuolimatkoja.
Kirja pyrkii esittelemään lähdeviittein edellä mainittuja aihepiirejä ja se on vaatinut ison työmäärän. Niinpä kirja on mielenkiintoinen ja hyödyllinen mm. opiskelijoille ja historiasta kiinnostuneille. Nykyaikana ovat kuukausia kestävät pyhiinvaellukset jalkapatikassa tulleet muotiin ja olosuhteet ovat usein samantapaiset kuin ennen.
Itse käytin kirjaa lähteenä siten, että etsin kiinnostavia tietoja ja kuvauksia. Luulisin, että moni historiaa työkseen opettava, olisi iloinen tällaisesta kirjasta. Oppilaitosten käsikirjastoon se myös sopisi.
Jouko Varonen
