Tuonella kulkijat, Mervi Heikkilä

Roona, Aleksi ja myyttinen maailma

Jatkoa Louhen liitto-teokseen

Mervi Heikkilä: Tuonella kulkijat, Haamu-kustannus

Mervi Heikkilän nuortenkirja, Louhen liitto oli mielenkiintoinen kalevalaisen mytologian, kansanperinteen, ja fiktion sekoitus. Kas kun Roona-tyttönen, joka on lukion aloittamisiässä joutui kohtamaan oikean äitinsä ja isänsä, jotka eivät olleet yhtään enempää tai vähempää kuin noitia ja Louhen liiton puolustajia.

Louhi ei ollut tässä paha henkilö, kuten Kalevalasta muistamme pohjolan emännän” olleen. Hän on nyt tarinassa luontoa suojeleva ja sen puolesta toimiva jumalolento.

Nyt Roona lähtee oikean isänsä luo Turkuun. Roonalla on mielessä vielä mielikuvitusmainen todellisuus, jonka hän kohtasi oikean äitinsä ja isänsä luona samaisena kesänä. Mukana matkassa on myös poikakaveri Aleksi ja tietysti taas kohta sujahdetaan kalevalaisen mytologian syövereihin. Matkaan kun kuuluu mm. piipahtaminen tuonelassa ja muuttuminen karhun todellisuuteen.

Pidin Heikkilän tyylistä kertoa, joskin tällä kertaa jotkut asiat tuntuivat jo toistoisilta edelliseen Louhen liitto – kirjaan aiemmin paneuduttuani. Nuorille tästä kirjasta nousee esille tietysti Roonan ja Aleksin suhde, mutta myös Roonan toinen todellisuus, johon Aleksikin väistämättä joutuu mukaan. Loppuidylli antaa oivaltaa, että nuorten kiintymys on vahvaa luokkaa ja siihen eivät vaikuta henget ja louhet tuon taivaallista – jos ei sitten jouduta sitten taas tekemisiin kalevalaisen mystiikan ja jumalolentojen kanssa.

Suosittelen mieluusti Tuonella kulkijat – kirjaa nuorille, joiden ”kantti kestää” tarinan todenmakuisia fantasioita. Mielestäni kirjailija kuitenkin aina ”päivittää” tilanteen oivallisesti arjen ja normaalin elämän kuvioihin, joissa nuoret ovat tavallinen seukkaava pari, joka harrastaa mm. luontokuvausta ja suunnistusta. Nuori lukijakin voi huokaista, että sehän taisi olla vain pahaa unta.

En tiedä onko sarjalle tulossa jatkoa. Jotenkin odottaisin, että kirjailija ottaisi etäisyyttä näihin teemoihin, jotka alkavat toistua juonikuvioissa.

Jouko Varonen