https://joukolasse.kuvat.fi/kuvat/Tykkim%C3%A4ki+3.7.2017/
Vilskettä Tykkimäellä
Minipossuista Taifuuniin
Lähdettiin Lappeenrannasta kohti Tykkimäen huvipuistoa, kun säätiedotukset lupasivat aurinkopäivää. No, tietysti sinne oli muitakin tulijoita ja jono kiemurteli pitkin maisemaa, mutta lopulta oltiin Infossa, josta saatiin ystävälliseltä toimihenkilöltä rannekkeet. Tarkoitus oli ottaa reissu vähän matalla profiililla, vältellen hurjimpia nuorten paikkoja. Aloitettiin vetämällä kympillä kolme narua. Palkinnoiksi saatiin mm. hellehattu ja värit, joilla voi piirtää vaikka kadulle tai kiviin. Oli tietysti myös muuta ja arvelimmekin, että kympin summa niistä tavaroista täyttyisi. Seuraavaksi innostuttiin menemään kummitusjunaan, jossa hämähäkit hipoivat poskia, partaiset vangit ryskyttivät kaltereita ja vampyyrit pelottelivat rauhallisia matkustajia.
Sitten mentiin takuuvarmaan eläkeläisten vekottimeen, eli maailmanpyörään, joka oli muistaakseni Linnanmäen entinen laite. Maisemat olivat kivat ja tietysti hidas vauhti ja rauhallinen tunnelma sopivat hyvin ikäihmisillekin. Maailmanpyörään päätimme palata uudestaan.
Piti käydä myös kahvikuppi-karusellissa, joka tietysti oli mitoitukseltaan enemmän lapsille sopiva.
Sieltä suunnistimme kotieläinpuistoon, joka oli viisasti sijoitettu sivummalle, metsän siimekseen. Lapset saivat melkoisen vapaasti rapsutella eläimiä ja päästä lähikontaktiin lemmikkiensä kanssa. Erityisesti pitää antaa kolme tähteä tälle keksinnölle, joka rauhoittaa lapsia kaiken huvipuistomenon keskellä.
Eläinpuistosta sopi mennä Zoo junaan, joka oli ihan humoristinen kokemus. Lapsia moinen meno gorilloineen ja tiikereineen saattaa jopa jännittää.
Innostuin siinä vielä nuorten laitteeseen, Taifuuniin, ja tietysti olisi pitänyt arvata, että vatsa siitä menee sekaisin. Pahan olon tunne kuitenkin hellitti ravintolassa kahvin ja vesilasillisen jälkeen.
Huvipuistopäivä ei ollut polttavan helteinen. Niinpä kokemuksesta tuli kaikin puolin hauska ja mieleen-painuva. Toki piti lähettää lapsenlapsille Tykkimäki-kortti ja syödä välipalaa ravintolassa.
Henkilökunnan ystävällisyys tuntui mukavalta. Suuri osa työntekijöistä oli opiskelijoita ja yleensä nuoria. Arto toivotti meille hyvää matkaa ja tervetuloa uudelleen.
Tietysti pitäisi esittää toivomuksia, kun huvipuisto-reissusta tekee juttua. Huvipuistossa käy vain maksukortti, mikä tietysti on nykyaikaa, mutta joidenkin mielestä ei. Pienimmät vieraat eivät aina löydä sopivaa tekemistä. Niinpä olisi paikallaan rakentaa tavallinen leikkipuisto, ehkä vielä tavallista paremmin varustettu niille, jotka eivät uskalla laitteisiin. Ikäihmisille on kivasti laitteita ja siitäkin kiitokset.
Jouko Varonen