Ulla-Maija Paavilainen, Hyvä tyttö, Otava 2019

Analyyttista, letkeää

Lehtitoimituksen voimakentät

Ulla-Maija Paavilainen: Hyvä tyttö, Otava 2019

Ulla-Maija Paavilainen on luonut uran paitsi kirjailijana, myös lehtialalla. Siksi hän tuntee toimitusten sisäiset kuviot. Kukaan ei ole niin kadehdittu kuin uusi tulokas, joka on palkattu toimitukseen nostamaan profiilia. Suuren valtakunnallisen lehden toimituksessa odottavat monenmoiset haasteet, myös ihmissuhdepuolella.

Työpaikan esimies, on itsellinen nainen, joka jakaa rakkautta koiralleen kotioloissa ja haikailee omasta rakkaasta ja lapsistakin. Esimies yleensä tietää kaiken työntekijöiden henkilökohtaisista asioista, vaikeistakin. Niinpä hänen paikalleen on vaikea päästä, jos kukaan sitä edes uskaltaa yrittää. Onneksi toimituksessa on potentiaaleja aviomiesehdokkaita, kuten Simon-Antero ja Lasse, joiden kanssa synkkaa muutenkin kuin arkitöissä. Mutta eräs asia vielä puuttuu. Vikisormus killumasta vasemman käden nimettömässä.

Auralla on myös mahdollisuutensa ihmissuhdepelissä ja sehän saa esimies- Erikan kihisemään mustasukkaisuudesta. Siispä juttu kääntyy melkoiseksi luku- /viihderomaaniksi, jonka arvoja ovat aika napakka kuvaus lehtitoimituksen voimakentistä ja ihmissuhdekuvioista sekä työhommista. Ne vievät joskus lehden vaikka yyteen partaalle.

Mitä siis? Todella mielenkiintoista kurkistella lehtitoimituksen kulissientakaiseen elämään. Itse olen osallistunut vuosikymmenet lehtityöhön omalla panoksellani, maakuntalehden luontotoimittajana, kriitikkona jne, joten jotain alasta tiedän kun olen vieraillut päätoimittajien luona ja saanut osani myös toimittajan elämän valo- ja varjopuolista. Paavilainen kuvaa karrikoidenkin toimitusten henkilöstöä aina pilapiirtäjästä-taittajaan ja lehden omistajasta-päätoimittajaan.

Kirjailijalla on kymmenkunta aiempaa teosta suurimmilta kustantajilta. Hän on käynyt läpi myös suuret viikkolehdet, toimittajana ja päätoimittajana. Asiantutemusta siis löytyy.

Tämä kirja tarjoaa viihdettä, romantiikkaa ja lehtitalon arkea sopivana sekoituksena. Innoissani luin sitä aamutunneille asti, kunnes takakansi kolahti ikäväkseni vastaan.

Paavilainen on kirjailija, jonka tyylistä kansa tykkää ja sehän on tärkeintä. Kassakone kilkattaa varmaan iloisesti tämänkin kirjan tiimoilta. Lehtitalon kulissien taa ei monikaan ole kurkistellut näin kivasti.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen