Saban kuningattaresta Tabe Slioriin
Mielenkiintoista johdattelua naisasiaan
Leena Kurki: Vaimoja ja rakastajattaria, Vaikuttajanaisia vallan kulisseissa, Minerva kustannus 2018
” Aloin ”keskusteluttaa” lähteitä ja keskityin tämän kertomuksen kannalta oleellisiin asioihin. … Samalla pohdin , mitä tarkoittaa ”alistettu” nainen. … alistamisen taustat ja olosuhteet vaihtelevat.”…
Dosentti Leena Kurjen teos on mielenkiintoinen. Hän pyrkii enemmänkin valottamaan naisen asemaa vaikutusvaltaisen miehensä rinnalla kuin hämäräsuhteita. Toki pistäydytään 1900 – luvun lopulla, unohtamatta ”urkin naisia”, kuten väitettyä suhdetta Tabe Slioriin. Mitäpä kirja olisikaan ilman kunnon kekkosanalyysia.
Lukijaystävällinen teos ei ole kysymyksessä. Ehkä kirjoittajan tarkoituksena on tehdä myös fiktiivinen selonteko naisista, joista on ollut vähänlaisesti tietoa saatavilla. Kirjan aikajana on myös melkoinen, aina 900 – 800 eaa lähtien 1900-luvun loppupuolelle. Sama Adam-Eve – rakenne on monen tarinan taustalla, jopa harvinaisen usein. Eeva ojentaa omenan ja Aatami syö sen mukisematta välittämättä seurauksista. Näin eevat yleensä pääsevät vallan kahvaan ohjailemaan miehiään, joiden käsissä on paljon, jopa kansakuntien kohtaloita.
Saban kuningatar ( n. 900-800 eaa) oli itsenäinen, vahva, rikas ja huomattavan älykäs. Hän liehutteli myös kuningas Salomon lakanoita. Huolimatta Salomon seitsemästäsadasta virallisesta vaimosta ja kolmestasadasta jalkavaimosta Salomo ja kuningatar ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa.
Mussolinin rakas Clara piti päiväkirjaa, johon tallensi jopa miehensä rakkaudentäyteiset huudot.
Vieläkin kuuma nimi oli Tabe Slioor ( 1926 – 2006) koska häneen on liitetty nimiä mm. Eric von Frenckellistä Urkkiin. Lienee kuitenkin niin, että tärkeintä näissä suhteissa oli henkinen kemia, eivätkä sensaatiolehtien suosimat juorut.
Kirja on levoton sisällöltään, sillä siinä vertaillaan eri lähteiden ehkä-tietoja ja kirjoittajan omia fiktioita. Niinpä joskus alkaa kieltämättä haukottaa. Mutta Kurki on tehnyt suurtyön ja naiseutta analysoivan monumentin.
Jouko Varonen