Ole rauhassa Jumalasi kanssa
Ohjeita koulunsa päättäneille
Juhani Töytäri: Valmista tuli! Koulu takana – elämä edessä, Positiivarit
Juhani Töytäri tunnetaan henkilönä, joka on valanut jo vuosikaudet suomalaisten mieliin positiivisia ajatuksia. Positiivinen elämäntapa näkyy mm. hymyssä. Yksi hymy tuottaa iloa koko päiväksi, vaikka se kestää vain sekunnin.
Joskus on sanottu, että työpaikkoihin otetaan koeajan jälkeen ”hyvät tyypit”, ei niinkään niitä, joilla on pelkästään erinomaiset todistukset koulusta. Hyvä tyyppi on sellainen, jolla on aikaa kuunnella toisten ajatuksia, jopa murheita. Hyvä tyyppi ei käytä kyynärpäitä, vaan on valmis uhrautumaan ystävänsä vuoksi.
Töytäri antaa tässä vastavalmistuneen oppaassaan hyviä vinkkejä elämään astuvalle. Töytäri on sitä mieltä, että nuoren on opittava myös häviämään arvokkasti, että he osaisivat nauttia voittamisesta enemmän. Aivot voi myydä parhaiten tarjoavalle, mutta sydäntä ja sielua ei heille saa myydä. Jokaisen on uskottava itseensä, koska se antaa uskoa koko ihmiskuntaa kohtaan.
Kirja sisältää paljon mietelauseita viisailta ajattelijoilta tai sitten ihan tuiki tavallisilta tallaajilta, joilla on elämänkokemusta. Suomalainen sananlasku osuu omalla tavallaan asian ytimeen:
” Kun nälättää, janottaa, tanssittaa ja nukuttaa, niin elämä on parhaimmillaan.” Em. viisaus tulee lähelle kuhmolaisten toivotusta, jonka sain kuulla siellä syrjäkylän opettajana ollessani: ” Toivon sulle unta ja näläkeä!”
Ciceron viisaus myös puhuttelee: ”Soittakoon se huilua, jolta ei suju harpun soitto.” Elämä on täynnä mahdollisuuksia ja on valinnanvaraa. On myös osattava tunnustaa etteivät taidot riitä johonkin, mutta tarjolla on tuhat muuta asiaa, johon kykenet. Kannattaa kuunnella sydämensä ääntä ammattia valitessa, ettei käy kuin eräälle miehelle, joka halusi lopettaa vuosikymmeniä vastentahtoisesti tekemänsä juristin hommat, koska hänen oma suosikkityönsä oli ketjujen, moottorien ja rasvojen parissa puuhastelu. Juristiksi hän luki sen takia, että isä oli juristi ja halusi myös pojastaan työnsä jatkajan. Poika ei halunnut pahoittaa isän mieltä, kunnes mitta täyttyi ja hän pääsi rassailemaan sormet öljyssä moottoripyöriä.
Oma vinkkini nuorille voi löytyä myös tästä kirjasta. Olisi valittava työ, jossa voi toteuttaa luovuutta. Ainakin harrastuksissa olisi hyvä muistaa luovuus jos oma työ on yksiniitisempää. Kuka sitä totista torvensoittoa jaksaa työssä ja vapaalla.
Jouko Varonen