Valo, Hannu Mäkelä, Kirjapaja-kustannus

Hannu Mäkelän suru

Kun rakas ihminen muuttaa pois

Hannu Mäkelä: Valo, Kertomus rakkaudesta, Kirjapaja 2018

Hannu Mäkelän ja Svetlanan rakkaus alkoi silloin, kun katseet vaihtuivat haastattelutilanteessa. Sveta oli lehden toimittaja ja Hannu suomalainen, 200 kirjaa julkaissut kirjailija-runoilija.

Kohtapa alettiin kirjoitella viestejä ja sehän sopi Mäkelälle, joka tykkäsi enemmän kirjallisesta ystävyydestä kuin puhumisesta toisen kanssa silmätysten.

Svetalla ja Hannulla oli jo puoliso, mutta se oli vain hidaste, ei este. Lämmin sielunkumppanuus oli tärkeämpää kuin mitäänsanomaton avioliitto. Vaihdettiin viestejä, soiteltiin. Aluksi puitteet olivat virallisia. Hannu stilisoi Svetan tekstejä ja vaihdettiin myös kulturelleja- sekä henkilökohtaisia mielipiteitä.

Aviopuolisot jäivät soittelemaan lehdellä, kun suhteet lämpenivät Hannun ja Svetlanan välillä. Mentiin avioon. Yhteistä aikaa kesti noin kahdeksan vuotta. Hannu luuli siirtyvänsä ensin tuonilmaisiin, olihan hän melkoisen paljon vanhempi kuin puolisonsa. Svetalla oli kaksi tyttöä, joista Hannu lupasi pitää huolen, kun vaimon kuolinviesti tuli yllättäen anopilta. Tuli musta aukko, mutta vähitellen myös rakkaat muistot. Tuntui siltä, että puoliso kannusti häntä yhä jatkamaan luovan taiteen tiellä. Siitä Hannu sai uutta voimaa jatkaa itselleen tärkeällä uralla.

Kirja on kaunis. Siitä puuttuu tietysti humoristisuus, jota monipuolinen Mäkelä viljeli venäläistä kansanluonnettakin kuvailevassa kirjassaan Krimiturkkinen nainen. Minusta tuli näiden kahden teoksen avulla Mäkelä-fani, vaikka olen aiemmin pitänyt häntä kirjallisena tehtailijana.

Mäkelällä on tarvittavaa verbaalia taitoa toteuttaa erilaisia kirjallisuuden lajeja. Uusi runokirja on kuulemma tulossa markkinoille ja matka Krimille, Svetan ja Hannun ihannelomapaikalle, sekä Lappiin, on suunnitelmissa. Kustantajakin on vaihtunut suuresta keskisuureen, mutta väliäkö hällä.

Jouko Varonen