Onhan näitä henriktikkasia, penasaarikoskia ja tykosallisia
Kovan taiteilijan meriitit revitään vaimon selkänahasta
Venla Hiidensalo: Surottomat, Otava Kustannus 2021
Rujo ja kehuttu ”kansallisromantikko” Tyko Sallinen alisti vaimoaan, Helmi Vartiaista aina hulluuteen asti. Kun Helmi olisi hyväksytty taideopintoihin, niin avioliitto esti hänen pääsynsä taideakatemiaan. Kun hän yritti tehdä taidetta kotonaan, niin aviomiehen Tykon kateuden vuoksi työt piti piilottaa.
Ja kohtapa Sallinen, railakas rilluttelija, alkoi ivata vaimoaan tekemällä ”mirri” – kuvia Helmistä. Kansahan tykkäsi Tykon taiteesta ja valtionpalkintoja sun muuta sateli. Vaimoressun kuvasi Tyko näissä kasvokuvissa possunnenäiseksi pullukkanaamaksi.
Kun tutustuin Helmi Vartiaisen omaan ”mirri” – maalaukseen, näyttää siltä kuin hän olisi maalannut suupielestään valuvan vihreää oksennusta.
No, kanttihan siinä petti Helmillä juopottelevan miehensä kanssa, eikä hän ollut eikä ole ainut taiteilijan vaimo, jolle näin käy. Kas kun korkealle rankattu taide vaatii rankat huvit ja vaimon alistumista tiskirätiksi vaikka olisi ollut potentiaali taiteilija.
Kirjanhan luin ja joskus yritin etsiä jotakin hyvää Tyko Sallisen habituksesta. Päädyin siihen, että hänessä oli aimo annos deliriumia ja toisaalta luovuutta, joka tuli esiin rujona, joskus kahtalaisia mielipiteitä herättävänä taiteena.
Kirja on hyvä. Helmi Vartiaisen kohtaloita on ollut ja tulee olemaan Suomessa lukuisa määrä. Jo Minna Canthia lukenut voi maistella tätä kirjallista ”lääkettä”. Kirjaan tosin liittyvät myös taiteilijapariskunnan lapsien karut elämänkohtalot.
Kas kun sairastavasta perheestä pukkaa tulemaan henkisesti labiileja lapsia.
Hyi hitto tuota Tykoa ja hänen sukulaissielujaan. Mutta eipähän keskinkertaisuuksista, joihin Tyko laski vaimonsakin, puhuta taidehistoriassa kunniamaininnoin.
Kirja on viiltävä ja syvä toteutukseltaan.
Kiitos Venla, avasit silmäni.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen