Kauhusarja jatkuu
Johannes ja Aalo
Tiina Raevaara: Veri, joka suonissasi virtaa, Like 2017
Johanneksella on vaikeuksia vähän jokaisella saralla. Oma poika kuoli pienenä ja suhteet vaimon kanssa ovat huonolla tolalla. Kelloliikkeessä, jonka hoitajaksi Johannes tuli romanialaisen Theodorin jälkeen, on konkurssin partaalla. Kukaan ei nykyisin välitä kelloista. Johanneksella on nuoruuden rakastettu Aalo, josta ei ole kuulunut pitkään aikaan. Aalo on kuitenkin se oikea rakkaus, joka pitää löytää keinolla millä hyvänsä, varsinkin nyt, kun suhteet vaimoon katkeavat.
Kelloliikkeeseen tulee nuori, kalvakka poika, joka on henkihieverissä. Hän on myynyt verisoluja päästäkseen Suomeen setänsä Theodorin luo. Kunto on sen mukainen, mutta hoidossa poika vähän virkistyy, kun suoneen laitetaan letkujen kautta elvyttäviä aineita. Tautia luullaan anemiaksi, mutta sen alkuperäkin selviää. Romaniassa on salainen vuoristosairaala, jossa tehdään vaikka lähes kuolleesta vielä elinvoimainen ihminen. Mutta rikkaat tarvitsevat elimenluovuttajia ja verisolujen myyjiä. Hullu tohtori johtaa laitosta ja kohta Johannekselle selviää, että hänen nuoruuden rakastettunsa Aalo on samaisessa laitoksessa, hullun tohtorin käsittelyssä. Johannes päättää lähteä etsimään Aaloa ja hänen ystävänsä, lintutieteilijä, etsii myös myyttistä sukupuuttoon ehkä kuollutta lintua samassa vuoristossa.
Sairaala, johon matka suuntautuu, on kauhukokemus lukijalle. Inottavuuksia ei puutu:
”…Käsiä on maailmassa rajallinen määrä. Käsiä tai sydäntä ei voida ottaa ihmiseltä, jonka on tarkoitus jatkaa elämäänsä. Paitsi jossain kauheassa, vieraassa todellisuudessa…Rikollisjärjestöt sieppaavat ihmisiä, varastavat heiltä elimiä ja jättävät vuotamaan kuoliaaksi. Elimet myydään mafian ylläpitämille yksityissairaaloille, joissa epätoivoiset länsimaiset miljonäärit käyvät hoidattamassa sairauksiaan ja jatkamassa elämäänsä…”
Kauhusknenaarioista huolimatta Raevaaran kirja voi olla vaikka todellisuutta, mene ja tiedä. Rakkauskertomus Aalon ja Johanneksen välilläkin kohtaa huipennuksen, mutta tosi vaikeiden vaiheiden jälkeen, jotka ovat myös jättäneet jälkiä molempiin.
Käytin kirjan lukemiseen viikon ja huomasin, että viihdyin Raevaaran luomassa fiktiossa. Kauhun väristyksiltä ei tietysti voinut välttyä ja joskus koin kokonaisuuden liiankin tummana ja ahdistavana. Vuoristosairaala ja hullu tohtori toivat mieleen esim. Bondin hullut nerot.
Jouko Varonen
