Teologin uniseuralainen ja muita juttuja
Jännitystä, erotiikkaa, mytologiaa
Jaana Ala-Huissi & Mervi Heikkilä: Verikuu ja muita outoja tarinoita, Haamu-kustannus 2018
Nimitarinassa nuori metsämies kaataa ensimmäisen kruunupäänsä. Hirvi kaatuu, ja kauhukseen poika huomaa ampuneensa hirvilehmän. Kun ammuttu hirvilehmä alkaa muuttaa muotoaan naisen hahmoon, siirtyy tarina unenomaiseksi kauhujutuksi.
Kuokkavieras- novellissa nuori morsian oli nähnyt huonoja enteitä: peili oli mennyt rikki heidän seurustellessaan, kihlat oli ostettu vanhan kuun aikaan ja orava oli kipittänyt tien yli kun he olivat menneet kuulutuksiin. Muitakin enteitä oli, jopa avio-onnea lupaavia. Aiemmat enteet joista morsian aavisteli pahaa koituivat kuitenkin kohtalokkaiksi.
Kuusi on minun puuni-episodi kertoo biologian opiskelijoista, jotka löytävät onnekseen liito-oravan papanoita. Se löytö pelastaisi alueen puut. Opiskelijat kohtaavat salaperäisen Juri Dianovin joka kertoo heille ikävistä kohtaloista. Mutta entäpä kun kiintyminen kuuseen onkin liian totaalista jopa maagista?
Milla kohtaa oudon eläinlääkärin, joka on enemmän noita kuin lääkäri. Mutta niin vain hoitaa kuolemaan tuomitun hevosen kuntoon. Palkkio on kyllä melkoisen vaikea toteuttaa. Noidalle ei setelitukku merkitse mitään, pitää saada vaikka ihmisalkio.
Luin kirjan kannesta kanteen yön hetkinä ( niin kuin asiaan kuuluu) mutta niin vain kävi, että kirja vaatikin toisen lukukerran. Jutuissa toistuvat mm. opiskelijoiden kokemukset, taianomaiset ukkelit, noidat, menninkäiset ja maahiset, jne. . Onpa juttuja kokonaan toisellakin teemastolla. Ihmetellä täytyy kirjoittajaparin kykyä varioida aihelmiaan ja saada myös jokaiseen juttuun todentuntuiset kehykset ja henkilö-/olentogalleria.
En kyllä kuullut koputuksia tai itkua, tai nähnyt haltijoita, vaikka kirjan kertaillen luettuani kävi kello jo aamutunteja. Oivallinen kirjailijapari, jolta eivät ideat lopu, vaan niitä tuntuu olevan niin paljon, että alimmat jo happanevat.
Jouko Varonen