”Hölösuu” ja kekkoskriitikko
Johannes Virolaisen elämänkaari
Kati Katajisto: Verraton Virolainen, Johannes Virolainen 1914 – 2000
Tapasin Johannes Virolaisen vaalitilaisuudessa Lappeenrannassa. Hän vaikutti hyvin luontevasti suhtautuvalta ja karjalaistyyliseltä juttumieheltä. Kun hän sai kuulla, että olin vaimoni kanssa koulutukseltamme opettajia, tuli puolisen tuntia esitelmää keskustapuolueen nuorisotyöstä aina Vesaisista lähtien. Tarjolla oli myös alkoholijuomia, mutta Virolainen ei edes katsonut siihen suuntaan päin. Hän oli paremmin maitopoikia, mutta lupasi taannoin venäläisille juovansa pullon vodkaa, jos he antavat Karjalan takaisin.
Kati Katajisto on ottanut politiikkaa tuntemattomana ison urakan tehdessään yli 600 – sivuisen opuksen Virolaisen elämästä. Virolaisen taipaleella oli käännekohta, kun hän joutui keskelle venäläisten pommikoneiden konekivääritulta Viipurin keskustassa. Palopommit jysähtelivät ja konekiväärit nakuttivat. Virolainen joutuikin sitten luopumaan kotipaikastaan Viipurista ja koko ikänsä hän haikaili menetetyn Karjalan perään, mutta teki myös paljon työtä karjalaisten olojen parantamiseksi.
Kirjassa on kuva, jossa Väyrynen syrjäyttää puheenjohtajavaalissa Virolaisen. Kuvasta välittyy myös herkkiä tunnelmia valinnan hetkellä. Kekkosen mies Virolainen ei ollut. Kekkonen nimitteli Virolaista jopa hölösuuksi, mutta Virolainen suhtautui myös negatiivisesti Kekkosen venäjä-mielistelyyn. Asiasta on kirjassa myös tekstidokumentteja.
Totuus lienee, että Virolainen oli välitön karjalaispoika, jolta sujuivat myös keskustelut sutjakkaasti. Ison lapsilauman ainoana hän pääsi opintielle ja velipojista tuli kunnallispoliitikkoja.
Ainakaan arkistojen puute ei ole ollut hankaloittamassa elämänkerturin työtä, sillä Virolaisen arkistoissa on ehkä poliitikoista valtavin määrä muistiinpanoja, lehtileikkeitä, kirjojen käsikirjoituksia, jne…
Onhan Virolainen ansainnut työstään tämän ”näköispatsaan” jota kirjatoimikunta kuitenkin luonnehtii kirjan tekijän henkilökohtaiseksi näkemykseksi.
Jouko Varonen
