Lakitekstiä vihapuheesta

Pilapiirtäjistä some-häirintään

Riku Neuvonen: Vihapuhe Suomessa, Edita

Joskus tulee mietittyä kun liikkuu esim. Chat-sivuilla, että missä ovat sananvapauden rajat. Toki vihapuhetta tarkkaillaan ja törkeimpiä some-loukkauksia karsitaan, mutta suomalainen käytäntö on, että esim. julkkiksia tai poliitikkoja saa lyödä tosi raskaalla kädellä ennen kuin siihen puututaan.

Vihapuhe Suomessa-kirja on paremmin lakitekstien ryydittämää kerrontaa siitä, mihin vihapuhe voi johtaa oikeudellisissa instasseissa ja mikä taas kuuluu sananvapauden piiriin.

Pilapiirtäjät joutuivat maksamaan kalliisti loukkauksistaan islamia kohtaan. Alan lehtien levittämät islam-solvaukset kun kiihottivat jopa väkivallantekoihin. Suomalaiset pilapiirtäjät ovat pitäneet oikeutenaan tölviä poliitikkoja ja julkkiksia olan takaa, eikä koira perään hauku. No, joskus piirroksien aihepiirit ja ideat selventävät poliittista tilannetta enemmän kuin tuhat sanaa.

Entäs sitten, kun kirjailija sortuu jumalanpilkkaan? Hannu Salama sai tuomion jumalanpilkasta. Onneksi Urkki huomasi että kaunokirjallista lähestymistapaahan se Hannun törkypuhe vain oli, ja armahti Salaman kirjoineen.

Mutta tähän vihapuhe-kirjaan. Sen teksti on yliopistotyyliä ja professoreille tyypillistä analyysia vihapuheen oikeudellisten toimien suhteen esim. rasistisissa tapauksissa. Jotakin sieltä tietysti tarttuu tavallisen mattimeikäläisenkin muistilevylle. Kirja voisi sopia esim. oppikirjaksi lakitieteen opintoihin. Viihdelukemisena se ei oikein toimi

Itselleni tuli mieleen vielä vihapuhe koulussa. Oppilaat kun keksivät monenmoista henkistä väkivaltaa ja joskus panettelevat ystäviään nimeltä sosiaalisessa mediassa. Joku on kiusattu itsemurhan partaalle, jos ei peräti henkilökohtaisiin ratkaisuihin. Näihin pitäisi puuttua. Mutta vihapuheen tieteellistäminen ei paljon auta. Tarvittaisiin esimerkkejä ja asianosaisten tapahtumakohtaisia paljastuksia.

Jouko Varonen