Vanhainkodin sattumuksia
Salainen päiväkirja vanhainkodista
Hendrik Groen: Viimeiset villitykset, Gummerus 2017
Hendrik Groen (83,5 v), ilmoittautuu kirjan kirjoittajaksi. Yhtä hyvin kirjan on voinut kirjoittaa joku vanhainkodin työntekijä. Se jää arvattavaksi. Salanimestä on kuitenkin kysymys. Kirjailija välittää huumorilla mutta tietyllä ironialla vanhainkodin sattumuksia. Papat jopa perustavat oman kerhon ” Vanha vaan ei vainaa”. Tarkoitus on saada vähän sisältöä vanhainkodin elämään.
Rollaattoreita ja senioriskoottereilla varustautuneet vanhukset ovat sitä mieltä, että jokunen tapahtuma arkisen puurtamisen ohella voisi antaa puhtia. Niitä kerho kokeilee järjestää.
Yleensä ottaen kirja on täynnä tummaa vanhuskomiikkaa. Vanhainkodin kakkupalat ovat niin kuivia, että yhden kakkupalan saamiseksi alas on juotava kolme kupillista kahvia. Päähenkilö keksiikin, että hän piilottaa puoliksi syödyn kakkupalan sukkaansa kesken kahvinjuonnin. Voihan sitä olla muitakin syitä kumartua pöydän alle vähäksi aikaa.
Mutta sitten tärähtää melkoinen shokki. Joku on heittänyt kakkupalan akvaarioon ja kaikki kalat ovat kuolleet sitä nautittuaan. Tutkimukset ovat tarkkoja ja epäiltyjen rinki laaja. Poliisin kutsumisesta paikalle puhutaan.
Muistan kuulleeni tapauksen, että jossakin papat laittoivat askartelusta pöllittyä Eri Keeperiä tuuletusikkunan pokien väliin ja sinä aamuna viiden aikaan koettiin yllätys. Hoiturit eivät saaneet tuuletusikkunaa auki ja ukot jatkoivat uniaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Joku hoitaja oli maininnut, että nuo papat ovat hiljalleen happanevia kiusankappaleita.
Suomalaisen elokuvan aarteistosta näitä humoristisia vanhainkotikuvauksia löytyy aika runsaasti. Mieleen tulee esim. Opri – elokuva huru-ukkoineen.
Mutta asiaan. Kirjoittaja on oletettavasti nuorempi. Ainakin hänen ajatuksenjuoksunsa toimii hyvin. Mutta lukija tietysti muodostaa sankariksi tämän Hendrikin. Kirja on ihan viihteellinen lukukokemus, huolimatta siitä, että aina ei viihde näytä olevan pääasia, vaan ajatteleva lukija löytää ironian takaa ja rivien välistä myös inhimillistä hätää ja vanhuksen osan vaikeutta.
Jouko Varonen