Nainen puhuu, mies tekee
Viivin ja Wagnerin yhteiseloa
Viivi ja Wagner, Maasian munatoti, Otava 2018
Niin se on, että kun mies on keksinyt juuri kivan asian, nainen pilaa sen puhetulvalla josta ei tule loppua. Pian päädytäänkin ”perimmäisten kysymysten” äärelle ja kriisi on valmis.
Kun Viivi sitten pyytää Wagneria parisuhdeleirille, on Wagnerin kauhistus silminnähtävää. Hän kun ei joutavuuksista piittaa; olutta pitää olla ja pubiin pitää päästä.
Bubiin päästessä voi sattua haaveri joka tekee häijyä. Niinpä jalka pannaan pakettiin. Mutta Wagner ei hellitä. Hän tekee niin monta starttia pubiin, että kädet, jalat, pää, kylkiluut, ym. ovat paketissa. Kun side on silmillä, tuumii Wagner, että osaa pubiin vaikkei näkisi mitään.
Tällaisilla jutuilla Juba hersyttelee suomalaisilta miehiltä, jotka mieluusti samaistuvat sikaan, rehevät naurut. Asia on niin, että joskus sanomalehden Viivi ja Wagner – sarjikset ovat tärkeintä luettavaa paperilehdissä, jotka ovat hyvää vauhtia menettämässä lukijoitaan. Puisevia uutiskertauksia, joita näkee netistäkin, ei kukaan viitsi lukea. Kunnon rehakat naurut ovat kuitenkin aina miesten mieleen, varsinkin kun niitä saa päästellä sikamiehelle ja siinä samalla itselleen.
Viivi on jokaisen suomalaisen miehen alter-ego. Viivi tykkää kasvisruuasta ja kaikesta sellaisesta, jolle sika sanoo pyh, pyh, joutavaa. Toisaalta Viivi ymmärtää Wagnerin filosofiaa. Wagner ei kuvia kumarra. Naiset ovat sitä sorttia, että he sotkevat selkeätkin asiat jaarittelulla päälaelleen. Lopulta homma menee niin pitkälle, että alkuperäistä asiaa ei enää muista kumpikaan. Tärkeintä on, että nainen saisi niskalenkin siasta.
Luin Juban oivalluksia taas kerran oppiakseni avioelämän saloja. Hihittelin Wagnerin oivalluksille, joilla hän rikkoo kulissit ja keisarin uudet vaatteet nopsasti. Siinäpä lienee Juban nerokkuus ja menestyksen salaisuus. Wagner on toisaalta ansaan joutunut antisankari, jolla ei ole muuta lohtua kuin ryyppääminen ja huonot elämäntavat. Ja wagner-ressukoita on suomenmaassa monta. Kauan eläkööt ”wagnerit”.
Jouko Varonen