Suojellaanko koulukiusaajia liikaa
Kiusaavat oppilaat ovat lasten suosikkeja
Virpi Pöyhönen: Noidankehästä pois, Voiko koulukiusaamisen kierteen katkaista, Tammi Kustannus 2021
Nykyaika on tosi helppoa koulukiusaajille. Nämä pahalaiset kun ottavat sosiaalisen median ja netin avuksi. Kiusattu eristetään totaalisesti välitunnilla, häntä irvaillaan ja haukutaan hakataan ja piinataan. Ainut ase kiusaamista vastaan näyttäisi olevan piinkova itsetunto ja fyysinen dominointi kaveriporukoissa. Vähänkin syrjäänvetäytyvillä ja hiljaisilla on kiusatuksi tuleminen todennäköistä.
Koulukiusaajien äo on mitä on, mutta enemmän tähän rikolliseen toimintaan on syyllinen yhteiskunta, joka suosii repalaista kotielämää. Lapset jätetään yksin kotona ja heidän psyykensä kieroutuu.
Muistuu mieleeni oman aikani koulukiusaaminen, josta itsekin sain osani. Se oli raakaa peliä, kun välitunneilla vallitsi vahvemman oikeus ja opettajat jättivät kaikki valvonnat väliin.
Ehkä semmoinen karaisi, mutta itselleni se jätti melkoiset traumat. Nuorilla miehillä Suomen armeija oikein suosi kiusaamista, ja henkisen kantin nujertamista. Vielä työpaikallakin oli kynittyjä kanoja opettajainhuoneessa. Näistä elkeistä suomalainen yhteiskunta ei pääse eroon ikinä. Monia surullisia kohtaloita olen itsekin todistanut koulunjohtajan taipaleellani.
Yleensä kiusatulle suositellaan nykyisin koulun vaihtamista ja kiusaaja saa jatkaa toimintaansa entisessä opinahjossa.
Mutta asiaan.
Tämä kirja on hyvä. Se puuttuu mm. lasten näkemyksiin kiusaamisesta. Kiusatuksi tuleminen on eräänlainen noidankehä, kun sosiaaliset, psykologiset ja biologiset tekijät natsaavat yhteen pahasti. Onneksi nykyaikana on alettu huomioida vähemmistöryhmiä. Psyykkisesti sairas oli ennen yksinkertaisesti hullu ja sekopää ja sai purevat pilkat osakseen.
Kirja kyllä selvittelee eri näkökulmia koulukiusaamiseen aika perusteellisesti, aina auttamisen ja tukemisen pelosta kiusaajien ja kiusattujen stereotypioihin asti. Mutta totuus lienee se, että jokainen ihminen on yksilö, yhteistä vain, että väkivallan pelosta ei tästä kiusatuksi tulemisen ”vaivasta” uskalleta kertoa opettajille tai kotiväelle. Usein vasta fyysinen ja henkinen kunto paljastaa kiusatun asian laidan.
Kiitos kirjasta.
Entisenä koulunjohtajana luin joka sanan ja totesin, että tällaisia ulostuloja usein tabuina pidetyistä asioista kaivataan kipeästi. Tosin tehoavia ”lääkkeitä” kiusaamisen poistamiseen ei uskalleta tai osata etsiä kun ilmiö on yhä arka asia ja salainen.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
