Suomen vuosisata
Sortovuosista elintaso-Suomeen
Ilkka Enkengenberg: Vuosisata Suomi vuosi vuodelta, readme.fi – kustannus 2018 ( 4. uudistettu painos)
Kirja on todellinen lukupaketti, josta jokainen voi etsiä vaikka oman syntymävuotensa tapahtumia kuvin ja tekstein esitettynä.
Viihdyin tietysti sen parissa kotvasen ja silmieni ohi vilisti kavalkadi tapahtumia, jotka ovat vaikuttaneet historian kulkuun. On maininta ja kuva Eugen Schaumanista, joka ampui Bobrikovin, Suomen kyykyttäjän. Löytyy autenttisia kuvia sodistamme. Eila Hiltusen suurteos kunnioittaa säveltäjämestarimme Sibeliuksen elämäntyötä. Kuvissa löytyy myös kruunu, jota olisi soviteltu Suomen tulevan kuninkaan päähän. Esitellään jääkiekkotekojamme.
Kirjassa on kiva taitto ja esitystapa on lukijaystävällinen, koska kuva-anti on suuri.Yksi vuosi saa alaa yhden aukeaman verran, joten kirjasta voi etsiä syntymävuotensa tapahtumat.
Kirjan toimittaja tuumii, että kirjan painopiste on itsenäisen Suomen historiassa. Itsenäisyyttä edeltäviä tapahtumia esitellään lyhyin, ilmiöitä kuvaavin kappalein. Kun kirjan ottaa käteensä esim. suuriin ikäluokkiin kuuluva lukija, löytää siitä paljon tuttua ja muistoja herättävää materiaalia.
Muistui mieleen jopa se, miten isä painoi töitä täyttäessään sotakorvausvaunuja asemalla. Isä tuumi, että jos yksikin puu, oli vaikka viisi senttiä erillään muista, palasi vaunu Venäjältä takaisin uudelleen lastattavaksi.
Niin se lienee, että meillä toisen polven sotainvalideille ei ollut lapsena kokonaiskäsitystä siitä, mitä isät olivat joutuneet kärsimään sotatanterilla. Niinpä henkinen kantti oli monella isällä heikko koko eliniän ja vaimo lapsineen joutui hoitamaan kriisiavun. Mutta elämä oli sentään elämisen arvoista, jos isä tuli kuitenkin kotiin rintamalta ja päästiin yhdessä nostamaan Suomea uuteen kukoistukseen, länsimaiseksi sivistysvaltioksi.
Kirja kuuluisi jokaisen suomalaisen kirjahyllyyn ja parhaalle paikalle. Liian paljon on kirjoitettu soopaa, kuten Paska-Suomi tyylisiä kirjoja. Koti, Uskonto ja Isänmaa olisi vieläkin oltava ohjenuoranamme niin hyvissä kuin vaikeissa vaiheissa, vaikka kristinuskosta ei kohta saisi mainita halaistua sanaa esim. koululapsille.
Jouko Varonen
