Yhden miehen varietee, Arno Kotro – Olli Lindholm

Olli Lindholm ja Yö

Mielenkiintoisia haastatteluja

Arno Kotro – Olli Lindholm: Olli, Yhden miehen varietee, Docendo 2017

Heti alkuun on annettava viisi tähteä kirjalle siitä, että se on toteutettu haastattelutekniikalla. Kotron ja Lindholmin keskustelu on todella tuoretta ja puhuttelevaa.

Lindholm oli lapsena kyseenalainen lapsi, sillä isä ei olisi halunnut tunnustaa häntä omakseen. Lindholmin isäsuhde oli muutenkin retuperällä, mutta isän kuoleman jälkeen Lindholm sanoo jatkaneensa vuorokeskustelua isän kanssa ja päässyt sitä kautta jonkinasteiseen ystävyyteen.

Äiti oli Ollille kaikki kaikessa. Kun Yö oli keikoilla, Lindholmin äidin seuraksi tuli faneja, jotka soittelivat kotiinsa, että he ovat Olli Lindholmin äidin luona.

Lindholmin ja Yön ura alkoi yhteistyöstä Jussi Hakulisen kanssa. Kaveruksilla oli myös erimielisyyksiä ja nehän johtivat Hakulisen lähtöön yhtyeestä. Mutta eipä Yöllä ollut tarjolla yhtä hyvää tekstintekijää ja Olli päätyi pyytämään taas tekstejä Hakuliselta.

Pelle Miljoona ja Dingo olivat yhtyeitä, jotka sykähdyttivät kansaa, mutta myös Lindholmia. Vaikka Dingon menestystä oli vaikea tunnustaa, sisimmässään Lindholm tiesi että nuo biisit olivat sellaista kamaa, joka sai kansan hurmokseen.

Lindholm ja Kotro puuttuvat myös Lindholmin värikkäisiin vaiheisiin yhtyeensä jäsenten kanssa. Niinpä puheeksi tulevat myös erottamiset, joiden takia joudutaan mm. käymään oikeutta.

Pidin kirjan tyylistä. Ehdottomasti on hyvä kikka, että kirja on tehty vuorokeskustelutyylillä. Jossakin vaiheessa tulee myös Lindholmin tytär paikalle ja kun Kotro kysyy, kuunteleeko tämä isän musiikkia, vastaa tyttö, että ei yhtään. Hänellä on kuulemma omat musiikit. Isä-poika suhteessakin on ollut säröjä.

Kirja on Olli Lindholmin näköinen ja hyvin tehty. Myös kuvamateriaalia riittää.

Jouko Varonen