Liiat virikkeet rasittavat
Jospa vietät vaikka kotipäivän
Arlene K. Unger: Yksinkertaisuuden taito, Kirja avarammasta elämästä, Kirjapaja Kustannus 2020
Niinhän siinä kävi että ”Yläkerran Ukko” pisti meidät maapallon tallaajat ja sottaajat globaaliin parisuhdekouluun. Siinä samalla touhotus ja stressi vähenivät 80%. Isä Jumala on viisas. Hän alkoi huomata, että ihmiselo täyttyi joutavasta vouhottamisesta ja perheellekään ei enää ollut aikaa. Koronan ollessa jo hiipumaan päin, moni ajattelee, että tämä aika oli rikastuttavaa ja kivaa.
Jäivät television ja ruokakauppojen tyrkyttämät uhkapelit ja kaljaporukat, monesta muustakin näennäispuuhasta puhumatta.
Onnellisen näköisiä ihmisiä kävelee vastaan lenkkipoluilla. Mutta mennäänpä tähän kirjaan, joka ei lie ainoa genrensä opus. Unger tuumii, että ei kannata rakentaa muuria itsensä ja muiden välille, kokeile uusia lähestymistapoja ihmisiin, älä kontrolloi liikaa elämääsi ja itseäsi, hyväksy toiset tallaajat, sillä usein ennakkoasenteet ovat harhaanjohtavia ja kun löytää tien vaikkapa jonkun vakavan ”jörökin” sisimpään, hänestä paljastuu vaikkapa humoristinen ihmissielun insinööri.
Näin se Arlene kirjoittelee:
” Usein annamme huoltemme viedä mielessämme aivan liikaa tilaa. Kun valitsemme jonkun konkreettisen asian symbolisoimaan stressiämme, meillä on keino laittaa huolemme pois ja tehdä mieleemme tilaa. … Kävele metsään. Liiku hitaasti ja anna metsäisen ympäristön tunnelman imeytyä itseesi. … Hyväksy se, ettet ehkä tänään saavuta kaikkea haluamaasi. … Heittäydy luovaksi…”
Että mitä. Näitä joskus aiemminkin kuultuja oppeja kyllä kannattaa kertailla. Jo entinen stressitohtori Pertti Pakarinen tuli mieleen siitä, että kannattaa harrastaa turvallisia rituaaleja arkipäivänä ja pitää niistä kiinni. Ne ovat jotakin pysyvää.
Ailahtelu joka suuntaan, jolloin mielteitä kasaantuu niin paljon, että suuri osaa jää aloituksen asteelle, voi tehdä päivästä stressisotkun. Kannataa valita parhaat ja tärkeä tekemiset.
Ihan antaisin opuksesta excellent++ – arvosanan. Kas kun nämä usein ennenkin ”opetetut” viisaudet aina luonnon merkityksestä hiljaiseen meditaatioon leppeän musiikin soidessa, kaipaavat kertaamista. Joku voi sanoa, että helppohan sitä on ihmistä opettaa, mutta arjen stressaavat hommat painavat päälle, eikä sille mitään voi. Jospa sittenkin jotakin pieniä kultajyviä löytyisi kuluttavan ”jokapäivän” sisälle, vaikka proosalliset yllärisinikellot vaimolle, tai stressaavan homman ”lyöminen läskiksi” huumorin avulla.
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
