Niina Repo: Anteeksianto, WSOY Kustannus 2022

Talokaupat lännen malliin

Pitkä rikollisuuden varjo

Niina Repo: Anteeksianto, WSOY 2022

Niinhän siinä käy, kun ostaa ”priiman” talon vilkkusilmäiseltä tutulta. Välikatto on lammikkona ja sitä rataa.

Mutta homman kehittely alkaa vasta näistä tunnelmista. Pistetään mies lujille, ajattelee moni tässä tilanteessa eikä kirjan päähenkilökään tee poikkeusta. Ja niin päästäänkin rikollisuuden ytimeen ihan huis hais vaan.

Selvittelyjähän ne semmoiset rikokset vaativat, selvitteyjä sevittelyjen jälkeenkin ja yleensä on vain lakimies se, joka rikastuu. Mutta jäähän vielä jäljelle  oman käden oikeus, se perinteinen suomalainen tapa ottaa hyvitystä.

Ja ruumiitahan niitä alkaa ilmaantua. Talokauppias, markettimies, kun on lopulta helposti jutkutettavissa vaikka lasten hyväksikäyttäjäksi. Pitää vain lisäillä muutamia kunnon todisteita miehen mukaan.

Pidin Revon kirjasta. Hän on kirjoitustaidon yliopisto-opettaja ja julkaissut jo lukuisia kirjoja. Mitäpäs sitä muuta kuin odottelemaan kirjailijalta ihan huippusuoritusia, kukaties vaikka psykologisten rikosromaanien genressä.

Talokauppojen epäonnistuminen on supisuomalainen juttu. Siksipä kirjassa on kosolti todentuntua. Mutta ei teos ole pelkästään dokumentti. Mukana on supisuomalaista periksiantamattomuutta ja tietysti myös menemistä vihan ja inhon rajoille.

…”Eli noin vain, puolihuolimattomasi, miltei vahingossa, minusta tuli tappaja. Pena oli päästetty tuskista ja palkinnoksi otimme hänen piironkiin jemmaamansa rahat ja kasan vanhoja kelloja, koruja ja sen sellaista. ”…

Mielipiteeni on, että kohtahan se kirjoitustaidon opettaja Repo kolkuttelee finlandiakastia tai ainakin muita valtakunnan arvostetuimpia palkintoja.

Kiitos kirjasta, joka avasi silmiä talokauppojen suhteen ja porautui pahasti haavoitetun ihmisen sielunmaisemiin.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan, Tammi Kustannus 2022

Tarkiaisen kyydissa ei pitkästy

Aina nainen lusmun tilalle tosimiehen löytää

Terhi Tarkiainen: Emily, eli kuinka sukua jatketaan, Tammi Kustannus 2022

No, niinhän se on, että naissukupuoli tarvitsee tosi miehiä, jotka eivät sotkeudu lakanoihin. Itselläni on toki muistissa opettajakouluajoilta tosi pirtsakoita tyttöjä, jotka asettuivat jopa jonoon, kun sain viimein yliopistosta erinomaiset paperit kouraan. Mutta niinhän siinä kävi, että tytönheilakoista alkaa kehittyä dominoivia keski-ikäisiä perheenäitejä ennenkuin huomaatkaan.

Mutta mitäs minä nyt. Piti kehuskella kirjailija Tarkiaista tosi maukkaasta huumorista ja sarkasmista, mitä tulee hienostopiirien maneereihin. Oma mies voi jo kyllästyä, mutta aina voi ilmestyä kuvioihin uusia herrasmies, joka on valmis vaikka laatimaan arvon suvulle perillisen.

Terhillä on jumalan lahjana saatu huumorintaju ja verbaali valmius toteuttaa sitä myös teksteissään. Lappeenrannassa syntynyt ja Helsingissä asuva lupaava tuleva trilogiagigantti ja sanoo pysyvänsä koko ikänsä suulaana karjalaisena. Pitääpä ihan siteerailla kirjailijan huuenheittoa:

…”Alustavien kokeiden perusteella katson tulleen jo pitkälti todistetuksi, että miehen ruumiissa luontaisesti asustava positiivinen elektrisiteettiaine taikka magnetismi saa sen nesteet pyrkimään kohti naisen ruumista hallitsevaa negatiivisuutta. Tämän voi perustellusti olettaa olevan omiaan edesauttamaan hedelmöityksen saavuttamista jopa vaikeimmissa ja epätoivoisimmissa tapauksissa … se on arvon ladya varten rakennettu panosänky, jotta tämä saisi puskettua paronille perillisen.”…

Maagisesta realismistakin epäilty Tarkiainen ottaa todella oksat pois suutarin joulukuusesta. Hänen ironiansa antaa huutia historiallisen romaanin perinteiselle genrelle.

Mutta kriitikonrenttu tykkäsi moisesta kuin hullu puurosta.

Tsemiä Terhi Tarkiainen.

Eipä juuri paremmaksi voi pistää. Ilta pelastettu.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Ingerid Stenvold: Voittajasydän, Marit Björgenin tarina, Otava Kustannus 2022

Maatalon tytöstä hiihtolegendaksi

Joskus se on ollut pienestä kiinni

Ingerid Stenvold: Voittajasydän, Marit Björgenin tarina, Otava Kustannus 2022

…”No, olihan se vähän vaikeaa, ja Marit pystyi tuskin kävelemään, kun hän alkoi palella treenin jälkeen. Kunto oli kova, mutta motivaatio saattoi olla hakusessa. Marit pitää eniten kunnon treenistä”, kovasta harjoittelusta. Raskauden loppupuolella hän ei enää pystynyt siihen ja hänen täytyi lopettaa juokseminen”…

Kun hiihtohirmu-Maritin uraa seuraili televisiosta, niin heti tuli mieleen, että hän on semmoinen ”kone”, jolle kukaan ei koskaan mahda mitään.

Mutta yksinäisyydessä tuli toki hetkiä, joiden aikana Björgen oli hilkulla lopettaa koko hiihtäjänuransa ennen kuin se oli edes kunnolla alkanut. Mutta onneksi tyttö käänsi kelkkansa ja voitti kohta neljä kultamitalia samoissa arvokisoissa.

Björgenin ura alkoi surullisenkuuluisien Lahden MM-kisojen aikaan. Ja jaakobinpainien jälkeen hän oli valmis tuottamaan maalleen kunniaa ja arvostusta urheilupiireissä. Eikä ollut monta kisaa, joissa Maritilla ei olisi ollut hajurakoa seuraaviin niin paljon, että ei olisi ehtinyt napata suurta Norjan lippua loppusuoralle huiskutettavaksi.

Jossakin kohtaa jopa doping-peikko riehui hiihtäjätähden mielessä muiden huolien lisäksi. Joku ns. asiantuntijakin tuumi, että on se Marit mömmöä ottanut, mutta kun Norjalla on niin taitavat lääkärit. No, tämmöiset jutut jääkööt ns. urbanilegendojen joukkoon unohdettavaksi.

Kirja on hyvä. Jo kannen iloinen hiihtäjäsuuruus saa aikaan ostopäätöksen enempiä vitkastelematta. Kronologisessa järjestyksessä käydään läpi hiihtäjän lapsuus ja nuoruusvuodet ja päätös omistautua maastohiihdolle, vaikka urheilun monilahjakkuus ehti nousta monessa muussakin lajissa varteenotettavaksi.

Pidin kirjasta. Samalla kulkivat lukiessa mieleen monet arvokisat. Myös Maritin urheilijakuvaan tuli syvyyttä ja perspektiiviä.

Kiittelen kirjasta.

Hyvä luotaus mahtihiihtäjästä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Hanna Arvela: Ihmeperhe, Tammi Kustannus 2022

Kun open todellisuudentaju alkaa murtua

Jokaisella lapsella on sydän

Hanna Arvela: Ihmeperhe, Tammi Kustannus 2022

…”Opettaja on tyhjässä luokassa eikä saa edellisellä viikolla kuulemiaan naapuriluokan tapahtumia mielestään. Mikään mitä lapset alaikäisinä tekevät ei ole yksin heidän syytään. Hehän vain pitkälti reagoivat annettuihin olosuhteisiin”…

Tuli tuossa mieleen oma kokemukseni opettaja-ajoilta. Koululääkäri kutsui minut, opettajan, luokseen ja esitti kysymyksen:

– Onko tämän koulun rehtorin pojasta löytynyt mustelmia tai muita vammoja, jotka kielisivät kotiväkivallasta.

Minulla alkoivat kiertää mielessä havaintoni, joita olin rehtorin ekaluokkalaisesta tehnyt. Mustelmat olivat vain pieni yksityiskohta surullisesta kokonaisuudesta, mutta alter egoni kuiskutteli valmiin vastauksen:

– Ei mitään erityistä ja muutenkaan en voi puuttua rehtorin asioihin.

– Niinhän se on, huokaisi koululääkäri. Palaveri oli ohi.

Mutta asiaan. Tämä teos on koostettu tarkkailuluokan tapahtumista, jotka saavat nuoren sijaismiehen melkoiseen härdelliin. Mutta poikapa selviytyy keinolla, joka on ehdottomasti kielletty näissä ympyröissä. Hän ystävystyy luokan oppilaiden kanssa ja tekee muiden mielestä pahan virheen.

Lopputulos on kuitenkin loistava ja entiset sijaiset, jotka ottivat hatkat viikon parin päästä, saavat ihmettelemisen aihetta.

Summa summarum. Tarkkistyypien kanssa ei saa missään tapauksessa käytellä sydäntä. Pitää ottaa luulot pois häiriköiltä, jotka taas ottavat luulot pois opettajalta, joka vihaa heitä.

He kenties kuvaavat videon opettaparasta, joka simahtaa, ja levittävät sen You Tubeen, eikä koira perään hauku.

Minä olin johtajaopettajana ja vararehtorina sydänmiehiä. Sain paljon hyviä ystäviä ja opiskeluhommatkin maistuivat.

Nykyisenä pisa-aikana unohdetaan muu ja tuijotetaan vain oppimistuloksiin. Se on paha virhe.

Kirja on todella hyvä, sillä päähenkilö valitsee siinä oikean ja luovan tien. Hän ei tee työtään setelinkuvat tai pisatulokset silmissä. Semmoinen on lapsille kauhistus. Suosittelen teosta kaikille, jotka ovat tekemisissä opetustoimen kanssa.

Kiitos kirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Maritta Lintunen: Valitut novellit, WSOY Kustannus 2022

Maritta Lintunen on selkeäsanainen novellisti

Elämän koko kirjo – tai melkein

Maritta Lintunen: Kanadanhanhi, Valitut Novellit, WSOY 2022

…”Jos romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, Olkoon Novelli se nurkasa kyyhöttävä sukulaistäti, joka osuu aina lähemmäksi totuutta”…

Omasta mielestäni novelli on silloin hyvä, jos se jättää lukijansa mielen käymistilaan, kuten taitava teatteriesitys, jossa pureudutaan ihmisparkojen arkoihin asioihin rivien välissä.

Mielestäni Lintusen novellit, joita on kokoelmassa koko kirjailijan novellistinkaaren alusta asti, ovat taitavaa ja ihmisläheistä työtä. Lintunen ei ole semmoinen novellisti jonka teksti pullistelee paradoksin ja analyysin avulla, vaan tempaisee ihmiskuvauksellaan mukaansa tavis-lukijankin

Mutta Maritta ei olisi novellisti, ellei hän sijoittaisi mukaan ahdistusta, patoutuneita tunteita ja ihmisen viiltävää vähäarvoisuuden kurimusta. Joskus novellit kääntyvät jopa sairaan mielikuvituksen riivaamiin ihmisiin.

Että mitä. Joku voisi pitää kirjailijan novellinäytteitä helpohkoina makupaloina, mutta pitää mennä paljon syvemmälle että aistii Lintusen ilmaisuskaalan ja piilomerkitykset.

Novellin peruskaava lienee, että jännitteet latautuvat ihmisessä pikkuhiljaa, sitten tulee joku tapahtuma joka stimuloi muutoksen tai täyskäännöksen elämässä ja ajattelussa. Ennen sanottiin vielä, että novelli ei olisi mitään ilman loppuylläriä joka voi kääntää siihenastisen kehittelyn päälaelleen.

Tykkäsin Lintusen novelleista. Ne antoivat paljon ainakin minulle, perinteisen novellistiikan vankkumattomalle fanille. Mielestäni Maritta Lintusen tuotanto sijoittuu klassisten suomalaisten novellien joukossa kärkikaartiin. Lahjakas kirjailija on myös luova monilahjakkuus, joka on osoittanut pystyvyytensä myös musiikin saralla.

Kiitos!

Excellent ++ huiskahti kriitikolta ilman enempiä miettimisiä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Maritta Lintunen on selkeäsanainen novellisti

Elämän koko kirjo – tai melkein

Maritta Lintunen: Kanadanhanhi, Valitut Novellit, WSOY 2022

…”Jos romaani on kartanon isomahainen, korskea isäntä, ja Runo isännän mystisiä näkyjä kokeva tytär, Olkoon Novelli se nurkasa kyyhöttävä sukulaistäti, joka osuu aina lähemmäksi totuutta”…

Omasta mielestäni novelli on silloin hyvä, jos se jättää lukijansa mielen käymistilaan, kuten taitava teatteriesitys, jossa pureudutaan ihmisparkojen arkoihin asioihin rivien välissä.

Mielestäni Lintusen novellit, joita on kokoelmassa koko kirjailijan novellistinkaaren alusta asti, ovat taitavaa ja ihmisläheistä työtä. Lintunen ei ole semmoinen novellisti jonka teksti pullistelee paradoksin ja analyysin avulla, vaan tempaisee ihmiskuvauksellaan mukaansa tavis-lukijankin

Mutta Maritta ei olisi novellisti, ellei hän sijoittaisi mukaan ahdistusta, patoutuneita tunteita ja ihmisen viiltävää vähäarvoisuuden kurimusta. Joskus novellit kääntyvät jopa sairaan mielikuvituksen riivaamiin ihmisiin.

Että mitä. Joku voisi pitää kirjailijan novellinäytteitä helpohkoina makupaloina, mutta pitää mennä paljon syvemmälle että aistii Lintusen ilmaisuskaalan ja piilomerkitykset.

Novellin peruskaava lienee, että jännitteet latautuvat ihmisessä pikkuhiljaa, sitten tulee joku tapahtuma joka stimuloi muutoksen tai täyskäännöksen elämässä ja ajattelussa. Ennen sanottiin vielä, että novelli ei olisi mitään ilman loppuylläriä joka voi kääntää siihenastisen kehittelyn päälaelleen.

Tykkäsin Lintusen novelleista. Ne antoivat paljon ainakin minulle, perinteisen novellistiikan vankkumattomalle fanille. Mielestäni Maritta Lintusen tuotanto sijoittuu klassisten suomalaisten novellien joukossa kärkikaartiin. Lahjakas kirjailija on myös luova monilahjakkuus, joka on osoittanut pystyvyytensä myös musiikin saralla.

Kiitos!

Excellent ++ huiskahti kriitikolta ilman enempiä miettimisiä.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Anni Saukkola: Tabut, myytit ja terveys, WSOY Kustannus 2022

Älä usko mutu-tietoon

Virallisella sairaanhoidolla on hämäriä kilpailijoita

Anni Saukkola: Tabut, myytit ja terveys, WSOY Kustannus 2022

Niinpä sitä ennen kulki kupparien ammatikuntaan kuuluvia ja verenjuoksuttajia pitkin kyliä ja tämmöistä henkilöä kestittiin kuin piispaa pappilassa.

Joskus on uskottu semmoiseenkin, että kun menee viimeisenä toivonaan lahkolaisen ”kaatajan” luo, niin voi tulla yllätysparaneminen kunhan vain uskoo asiaan. Niilo Yli-Vainiolla lienee ollut tuhansia kiitollisia ”potilaita”.

Ja kas kummaa, pyörätuoliin turvautunut henkilö, kirmaili kohta kaatumisihmeen jälkeen pitkin pyhätön lattihoita ja karjahteli hallelujaata.

No, lääkäri Anni Saukkola on tehnyt seikkaperäistä työtä kirjassaan ja puuttuu mm. syyllistävään terveyspuheeseen, tahalliseen ja tahattomaan väärään tietoon, häpeään sairauksien hoidossa ja ilmituonnissa, mielenterveyden sektoriin sairaanhoidossa, terapiaan lääkkeen vaihtoehtona, sairaaseen syömiseen, seksuaaliterveyteen, jne jne…

Kirjahan oli täyttä rautaa. Pitää ihan siteerata kirjan tekijää:

…” Psykiatriset sairaudet on historian saatossa piilotettu ja hävitetty yhteiskunnasta. Mielisairaalat on historiassa sijoitettu keskelle metsää…psykiatriset potilaat hyötyvät siitä, että osastot on sijoitettu muun terveydenhuollon yhteyteen”…

Hyvä ja silmiä avaava kirja henkilölle, joka lukee päivittäin tietoja eri ruoka-aineiden vaarallisuudesta ja niin poispäin.

Lieneekö tuo kahvikaan niin vaarallista tai lihan syönti, puhumattakaan saunasta, josta on kyllä ollut vähemmän marinoita lehdistössä ( supisuomalainen tabu nääs ja sitä ei saa mollata).

Lopuksi muutamia vinkkejä arkitallaajalle mainion oppaan sivuilta:

– Älä syyllistä itseäsi läheisten ongelmista.

– Hae apua ja ota rohkeasti yhteyttä auttaviin tahoihin.

– Osoita huolesi, älä syyttele.

Mainio kirja. Lämpimät kiitokset koko kirjatiimille.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala, koko kansan tahko, Docendo Kustannus

Sisukas ja luova suomalainen

Pesäpallo sisälsi militariaa

Kalle Virtapohja: Lauri Pihkala, Koko kansan tahko, Docendo Kustannus 2022

Lauri Pihkala oli prfessorimies, mutta ennen muuta isänmaallisuuden vartija numero yksi. Kun Pihkala sitoi kengännauhaansa, tuli siihen joku herra ja tuumi, että mikäs tahko se siinä ( Lauri oli kenkänsä puoleen kumartuneena ja hyvällä mielikuvituksella häntä olisi voinut kuvitella tahkoksi, jolla ennen terotettiin kirveitä yms. )

Toisen kerran Pihkala oli herraseurassa pitämässä miitingiä ja useimmilla herroista näytti käryävän sikaari huulien välissä. No Tahko, joka oli raittiusmies, tokaisi: -Anteeksi, mutta saanko minä sillävälin kun te tupakoitte, vähän piereskellä hiljakseen. Herrojen parissa moni alkoi yskimään.

Pesäpallon kehitti isänmaallinen Pihkala nuorukaisten sotaleikiksi ja se peli nousi kansansuosioon, jopa nykyajan peleistä suosituimpiin asti. Muistaakseni Tahko oli tuomassa myös salamapalloa Suomeen ( amerikkalainen rugby).

Kirja on todella vaikuttava elämänkerta. Voi kuvitella, että anekdootteja riittää, kun on tämmöinen klassikkomies kirjan aiheena.

Terveellinen liikunta oli Pihkalan mielestä asia numero 1. Moni nuori sukeutui kilpailu-urheilun piiriin hänen avullaan.

Jos Tahko suositteli urheilua miehille, hän oli myös naisasiamies ja tuumi, että siinä naiset missä miehetkin. Eikä se jäänyt verbaaliksi sanahelinäksi, vaan Pihkala oli toiminnan mies myös naisurheilun saralla.

No, mitäpä tässä. Harvoin olen saanut kätösiini näin opettavaista kirjaa. Lueskelin sitä monena päivänä, ehkä noin viikon verran.

Tämmöisiä jääräpäisiä ”tahkoja” tarvittaisiin nykyisinkin urheilusta ja valmennuksesta päättäviin porukoihin.

Kiitos kirjasta

Upposi koulunjohtajaan ja vararehtoriin kuin kuuma veitsi voihin

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

Anna Puu, Matkalla, Valitut Palat 2022

Anna Puun parhaita

Idolsin kakkosesta nuorison suosikiksi

Anna Puu, Matkalla, 2 CD, Valitut Palat, 2022

Vuosi 2008 oli laulaja ja yrityslaskuttaja Anna Puusjärvelle tärkeä. Hän nimittäin osallistui sen ajan tärkeään laulajakisaan Idolsiin. Eipä häntä aluksi noteerattu, mutta tie johti loppukilpailuun, jonka kuitenkin voitti Koop Arponen.

Sitkis Anna muutti nimensä Anna Puuksi ja jos välillä tuli likilaskuisia biisejä niin hän tunkeutui itsepintaisesti nuorison sydämiin. Jostakin laulusta räpsähti tosi ”jytky”, vaikka muutamia ei noteerattu.

Siinäpä se on tie jatkunut kevyehkön ja populaarin nuorisomusiikin parissa ja nykyisin Anna on jo klassikko ja tosi suosikki.

Siinä on se jokin, kun myös taitava kitaristi astuu lavalle. Entinen Idols – voittaja Koopkin voi vain haaveilla moisesta menestyksestä.

Kuuntelin levyjä monena iltana ja löysin paljon ajattelemisen aihetta, vaikka laulajan sanoma taitaa upota paremmin nuorisoon, joka on ottanut Annan lemmikikseen ja osa heistä tulee festareillekin ihan Annan takia.

Esim. biisistä Pimeys peittää maan, tuumii Anna itse, että tätä on kiva esittää keikoilla, kun saa räimiä kunnolla kitaralla. Monet pitävät laulua tärkeänä voimabiisinä.

Että mitä. Anna on symppis laulaja, joka on raivannut tiensä vaikeuksien läpi voittoon. Hän on sisukas, eikä säikähdä vastoinkäymisiä. Kyllä nuoriso yleensä ymmärtää jos laulajassa on ainesta, eikä hän ole ihan pintapelle.

Kiitos lauluistasi Anna.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Kiekkokuninkaat, Legendaariset lätkäbiisit, ( 2 CD), Valitut Palat

Löikö Mörkö sisään

Jäkkiekkotunnelmia

Kiekkokuninkaat, Legendaariset lätkäbiisit, Valitut Palat Kustannus 2022

Sehän on näinä aikoina niin, että R-kioskin ukkoringissä lipitetään santsikuppeja ja muistellaan semmoisia kuuluja lätkäkuninkaita kuin edesmennyt Lalli Partinen, joka uskalsi ottaa miestä” ja hurmasi kansan mennen tullen.

Sitten oli Mölli Keinonen, Leuka Mononen, jne jne…

Isäukko-ressukka ei koskaan ehtinyt nähdä Suomen maajoukkueen MM-kultaa, mutta oli kyllä pioneerina tositoimissa Suomen puolesta viisi vuotta valittamatta.

Lienee sodassa ja jääkiekossa sama isänmaallisuus. Nyt ovat nuo kannustusbiisit, silloin ennen pervitiini. Henkeen ja vereen taistellaan kaukalossa ja kun oman joukkueen biisi kajahtaa niin jokainen osaa sen ulkoa.

Kuuntelin levyboksia mieluusti. Se jotenkin sopi nykyaikaan.  Vaikka en yleensä oikein saa selvää räp-musiikin sanoituksista, niin nämä laulut olivat kuitenkin ns. helppokuunteluisia.

Ja hyvänen aika, Sakari Kuosmasen Finlandia lopussa.

Tykkäsin levystä. Alamaihinhan tuo aika on monet vienyt. Ja omat MM-kisat tulevat tuotapikaa.

Olihan siellä Freemanin ja JVG featin Karjala Takaisin, Olen Suomalainen, Ihanaa Leijonat ihanaa, Poika saunoo, Den glider in, jne jne…

Tykkäsin. Tuli semmoinen mieli, että hrrrrrrr ja perkeleen perkele, kyllä tästä selvitään.

Päätin lämmittää suomaiseen tapaan saunan ja sihauttaa tölkin ohraista, kenties kaksi.

Niin sitä pitää pojat.

Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen