Kiva viihdejuttu
Anneli Kanto pistää parastaan
Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä, Karisto kustannus 2018
Nuortenkirjoistaankin tuttu Anneli Kanto on pistänyt tyypillisen naisten viihdekirjan, jossa helsinkiläispuuma Mirjami muuttaa maaseudulle, Pohjanmaalle, hoitamaan mummaansa ja siskonsa lasta. Sisko on muuttanut tuonilmaisiin ja tytär Usva on varsin energinen ja omapäinen pakkaus, joten puuhaa riittää.
Vähäinen vastus ei ole etelän juppielämän muuttuminen rahvaanomaiseksi maalaisoloksi. Niin kuin asiaan kuuluu, entinen kaveri jää rannalle ruikuttamaan, kun Mirjami pistää homman haisemaan myös maaseudun miesrintamalla.
Sinänsä tuttu kaava tuntuu kirjailijalla olevan ja profiilikin matala, mutta humoristisen viihdyttävä. Näitä tarinoita on kerrottu ennenkin, aina Anni Polvasta hiljavaltosiin. Ja kassakone kilkattaa lupaavasti, sillä valtaosa Suomen naisista jättää arvoklassikot pölyttymään kirjastojen hyllyihin ja turvautuu vanhaan kunnon kioskikirjallisuudesta tuttuun valmiiksipureskeltuun.
Että mitä? Kirja vaikuttaa iloisen letkeältä ja sisältää myös problematiikkaa, joka kuitenkin on sivuseikka ja enemmän hidaste kuin este Mirjamin vaiherikkaassa keikassa Seinäjoelle. Itse olen tarttunut joskus tämmöisiin arveluttaviin viihdekirjoihin siinä mielessä, että oppisin niistä nykynaisen pinnallista tapaa suhtautua elämään ja miehiin. Se kun sisältää aina muuttuvia tekijöitä, joita mies tuskin ymmärtää koskaan.
Kanto on kirjoittanut draamatekstejä teattereille ja televisioon, joten hänelle lienee tuttu sanonta, että ”kyllä kansa tietää”. Siihenhän ovat luottaneet monet jymymestykseen yltäneet kirjailijat aina Laila Hirvisaaresta Kalle Päätaloon ja Kaari Utrioon, vain muutaman mainitakseni. Tietysti tällaisen proosan tekeminen on vähän halpahintaista, kun kirjailijalla olisi ehkä varaa myös vaativampiin haasteisiin. Jospa naisenpuolet saavat Kannon esikoisromaanista viihdettä ankaraan arkeen. Aina kotimainen viihdeproosa voittaa kaiken maailman sydneysheldonit.
Jouko Varonen
( SARV:n jäsen)
