Nasima

Intiimi henkilökuva

Nasima Razmayar – pakolainen ja poliitikko

Raila Kinnunen: Nasima, Tammi 2017

Nasiman isä oli suurlähettiläs Moskovassa, kunnes perhe pakeni Suomeen. Nasimalla on hyviä muistoja suomalaisesta koulusta ja kavereista. Sen sijaan vielä kansanedustaja-kaudella ilmennyt rasismi ja vihapuheet, jotka saivat pontta Suomeen suuntautuneista pakolaisvirroista, yllätti hänet ja tuotti pahaa mieltä. Nasima valittiin myös vuoden pakolaiseksi, ei vähiten hänen optimisminsa ja ahkeruutensa vuoksi.

Lukioaikana Nasima hankki sivutuloja toimimalla työntekijänä huoltamolla, jossa sai hoitaa kassaa ja valmistaa sekä tarjoilla ruokia. Palkka oli hyvä asia ja auttoi koulunkäynnissä, mutta kotona ei suhtauduttu myötämielisesti yövuoroihin. Kristityn aviopuolison valintakin lienee herättänyt keskustelua. Kirja on avoin tilitys, ei mitenkään kirjallisesti tyylikäs, mutta sitäkin rehellisempi. Razmayar kertoo lapsuusvuosistaan, jolloin isä laittoi lapset pihalle etsimään ystäviä, koska kotona olemalla ei kavereita ainakaan saa. Kouluvuodet olivat työntäyteisiä ja ahkera oppilas sai piankin opettajien sympatiat puolelleen. Kielitaitokin varmistui vähitellen.

Nasiman osallistuminen Tanssii tähtien kanssa – kisaan lienee perhepiirissä herättänyt myös keskustelua, mutta se antoi myös tarvittavaa julkisuutta kansanedustajan tehtävää ajatellen. Niinpä Nasima tuli valituksi eduskuntaan ja koko ajan hänellä on ollut tärkeänä ajatuksena pakolaisten asia.

Kirja on hyvä lukukokemus ja antaa myös perspektiiviä siihen millaista on pakolaisen todellisuus Suomessa. Pakolaisvirtojen vuoksi on tehty polttopulloiskuja ja väkivaltaisia yhteenottoja. Tuntuu siltä, että Nasiman kaltaisia selkeäsanaisia ihmisiä tarvitaan ajamaan pakolaisten asiaa. Luin kirjaa iltapäivän ja totesin, että se puhuu asiaa ajasta, jolloin meidän on hyväksyttävä myös pakolaiset ja maahanmuuttajat osaksi omaa suomalaista todellisuuttamme. Nasima itse oli aluksi sitä mieltä, että hän on liian nuori tekemään elämänkertakirjaa, mutta tärkeitä asioita on kirjaan kyllä löydetty ja se on ennen muuta vahva kannanotto.

Jouko Varonen

 

 

 

Kummallinen mieleni

Mevlutin tarina

Nobel-proosaa

Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni, Tammi 2017

Orhan Pamuk ( s. 1952) on turkkilaisten rakastama kansankuvaaja. Kummallinen mieleni on pitkä kertomus turkkilaisesta katukauppiaasta. Kirja alkaa räväkästi morsiamen ryöstöllä, jonka kirjan päähenkilö, maaseudulta Istanbuliin muuttanut Mevlut ystävineen suorittaa. Mutta vaikka morsian oli suostuvainen ryöstöön, ja asiat onnistuivat vaikeuksista huolimatta, ei vuosikausia kestänyttä mykkäkoulua vaimon kanssa voitu välttää.

Mevlut työskenteli mm. pikaruokakauppiaana ja joutui ryöstön uhriksi. Hänellä oli kuitenkin tapana kääntää epäonni onneksi ja sillä tavoin selvitä vaikeistakin koettelemuksista. Kirja seurailee Mevlutin lapsuutta, kouluikää ja aikuisuutta ja kuvaa siinä samalla turkkilaisen proletariaatin elämää.

Pamuk on kuulu siitä, että hänellä on kyky tasapainoilla idän ja lännen intressien välillä ja yhdistää eri kulttuuripiirejä teksteillään. Kärkeviäkin kannanottoja on kirjailijalta kuultu ja hän on saanut niistä myös rangaistuksia. Rangaistukset ovat olleet kuitenkin lieviä, sillä kirjailijalla on hyvä maine Turkin kansan keskuudessa.

Lueskelin kirjaa, joka on tietyllä tavalla Pamukin naturalistista tuotantoa ja kuvaa päähenkilön vaiheita yksi yhteen. Pamuk on kokeillut myös postmodernia ilmaisua. Kirja vaikuttaa joltisenkin selkeältä ja jokamiehelle sopivalta koosteelta, jos toisaalta jaksaa seurailla päähenkilön vaiheita orjallisesti raportoivaa tekstiä. Turkkilaisesta kansanluonteesta ja kulttuurista kirja antaa monisyisen ja rikkaan kuvauksen.

Päähenkilön enkelsisko Rayiha, jonka hän sai omakseen morsiamenryöstön kautta menehtyy ja Mevlut suree menetystä kolmen tyttärensä kanssa:

Luojan kiitos, naiset eivät saa mennä hautajaisiin. En olisi kestänyt sitä. Kun miehet lähtivät moskeijaan, me naiset jäimme Mevlutin tyttöjen kanssa kotiin ja itkimme yhdessä. Joskus huoneen tällä laidalla itkettiin, kunnes tämä laita hiljeni ja toinen laita aloitti. ”

Jouko Varonen

Terve ruoansulatus

Ruoansulatus kuntoon

Niksejä ja ohjeita

Terve ruoansulatus – hyvinvoinnin avain, Valitut Palat

Ruonsulatuksen merkitys ihmiselle on erittäin tärkeä. Jos ruoansulatus reistaa, on koko elimistö vaarassa. Kun vatsa ei ole kunnossa, koko elämä voi mennä raiteiltaan. Myös henkiset seikat, kuten stressi, vaikuttavat ruuansulatukseen kielteisesti. Tärkeää on myös muistaa terveet elämäntavat, kuten liikunta ja hyvä uni. Ruokatottumukset ovat tietysti etusijalla ja niinpä tämäkin kirja antaa kosolti ohjeita oikean  ruoan suhteen.

Kirja esittelee ruoansulatuselimistön ja puhuu suolistobakteereista, joiden merkitys on avautunut vasta viime aikoina. Kirja käsittelee myös tärkeimmät ruoansulatusvaivat. Useimmat meistä kärsivät jossakin elämänsä vaiheessa ruoansulatusvaivoista ja kolmannekselle suomalaisista vatsavaivat ovat jatkuva, elämänlaatua heikentävä ongelma. Tämä kirja lienee hyvä apu elämäntapaneuvojen ja jopa jokapäiväisten rutiinien suhteen. Niinpä kirjan lukuihin sisältyy mm. Onnistunut vessareissu, Vältä pahat bakteerit, Hyvä uni, Irti stressistä, jne…

Stressaantumista ehkäisevästä ruokavaliosta on annettu tarkemmat ohjeet. Rasvaisia ruokia olisi vältettävä. Sokerit ja muut nopeat hiilihydraatit olisi karsittava pois ruokavaliosta. Helposti sulavat ruoat, kuten kasviskeitot, ovat suotavia. Kuitulisät ja veden juonti ovat hyviä. Kahvin juonti lisää stressihormonien eritystä ja kohottaa verenpainetta. Alkoholi ei ole suotavaa.

Stresinhallinnan keinoja ovat myös säännöllinen syöminen, riittävä lepo ja uni, liikunta, rentoutuminen, joutenolo, hyvät ihmissuhteet, itsensä hemmottelu, luovuus, hyvä aikataulu ja työjärjestys, jne…

Kirjaa voi lukea kahdella tapaa. Joko etsiä siitä itselleen tärkeitä tietoja tai opiskella ruoansulatuksen tärkeitä asioita yleisluontoisesti. Joskus tietysti tullaan ohjeisiin, joita jokainen elämäntapaopas suosittelee, mutta siltä ei kai voi välttyä.

Jouko Varonen

Askeleen edellä

Ruumis pakastimessa

Johannalla on pulma

Saara Kesävuori: Askeleen edellä, Tammi 2017

Saara Kesävuori kirjoittaa Johannasta, jolla on pulma. Kun Johanna turvautui miekkailumestari Fransiin kipeässä ongelmassa, tämä auttoi. Johannan ex mies Tatu oli käynyt uhkaavaksi ja Frans järjesti Tatun pois päiviltä. Varmuudeksi hän näytti Johannalle Tatun ruumiin, joka oli Kangasalalla, omakotitalon pakastimessa. Tietysti tämmöisestä voi pyytää vastapalveluksia, mutta Frans menee liian pitkälle. Nyt olisi päästävä eroon Fransista.

Jotta Fransista vapautuminen onnistuisi, tarvitaan Johannan entistä nyrkkeilykumppania Anni Elorantaa. Anni omaa etsivän taipumuksia ja hän on aina parempi poliisimiehiä tutkimuksissaan.

Saara Kesävuoren trilogian kolmas osa on ehkä näistä kolmesta paras ja tietysti asetelmat jäävät vielä sen verran auki, että Annin tutkimuksia käsittelevään sarjaan voisi odottaa jatkoakin. Toisaalta tämänkertainen vyyhti on niin erikoinen, että sen mahdollisuutta toteutua vähän epäilee.

Viimeisestä nyrkkeilyottelusta oli kolme vuotta. Vieläkö Johanna voisi palata kehään? Voisi, mutta. Hänen olisi päästävä eroon Fransista, Fransin takana ja sivuilla varjona kulkevista miehistä. Miten? He eivät epäröisi tappaa, se oli tullut selväksi silloin, kun Johanna oli saanut luodin nahkaansa.”

Pidin tämänkertaisesta Anni Eloranta – kirjasta. Se sai jopa odottamaan jatkoa kirjailijalta. Jos rikosvyyhti on jo epäuskottava, se on kuitenkin vain kirjallisuutta ja tarjoaa lukijalle tietyn elämyksen. Askeleen edellä on itsenäinen tarina ja kirjan nimi kuvastelee Anni Elorannan tyyliä olla askeleen edellä virkavaltaa kulloisissakin tutkimuksissaan.

Jouko Varonen

Ankallistaidetta

Ankkamurteita ja -elokuvia

Kaurismäkeä ja Felliniä akuissa

Walt Disney: Ankka vailla menneisyyttä, Giorgio Cavazzano, Aki Kaurismäki, Kari Korhonen, Sanoma Media Finland 2016

Walt Disney: Suuri suomalainen murrekirja, Sanoma Media Finland 2017

Aki Kaurismäki, palkittu suomalainen elokuvantekijä tuumi, että Don Rosa ei ole hänen suosikkinsa, mutta Carl Barks menee hänelle kuin kuuma veitsi voihin. Myös italialainen Giorgio Cavazzano, joka sai tehtäväkseen Kaurismäen suurtyön, mies vailla menneisyyttä sovittamisen Ankkalinnaan on taitava vanhan linjan” kuvittaja. Käsikirjoituksen tekijä Kari Korhonen löysi Ankkalinnan Helsingistä ja sinne käsikirjoitus sitten istutettiin.

Kaurismäen tyyliä löytyy tästä kirjasta, jota Cavazzano kuvitti katsoen vuoroon Kaurismäen elokuvaa ja Korhosen käsikirjoitusta. Itse vähän väsähdin toteutukseen, mutta varmaan elokuvasta napsittuja otoksia hyödyntävä Ankka-klassikko on varsinkin Kaurismäki-fanien mieleen. Luulisin, että perinteisistä lasten seikkailuista koostettu ankkajuttu olisi vetävämpi lapsille kuin välillä melankolinen ja pitkäveteinen kaurismäki-filmi.

Kirjassa on myös muita ankallisaarteita, jotka on tehty klassikkoelokuvien pohjalta. Niinpä valikoimista lötyy mm. Maltan Ankka ja Fellinin Ihana elämä. Ankallistarinat ovat kärsineet hivenen aihepulaa ja niinpä Aku Ankka – lehden levikkikin on pudonnut kolmanneksen. Nämä elokuvien pohjalta tehdyt akut lähestyvät enemmänkin aikuisten kohderyhmää. Lapsille kun on kevyttä aku-tarjontaa riittävästi.

Myös suuri suomalainen murrekirja, joka juhlistaa 100-vuotiasta Suomea on lapsille vähän vaikea kirja. Siihen on koottu Carl Barksin tarinoita kaikilla suomen päämurteilla esitettynä. Jopa Stadin slangi on otettu mukaan. Kirja lähestyy, kuten edellinenkin lähinnä aikuisten kohderyhmää. Murreasuinen aku kun ei sovellu helposti lapsille. Kokonaisuus on kuitenkin monipuolinen ja kirja tietysti mainio monumentti 100-vuotiaalle Suomelle. Näistä molemmista kirjoista tulee aikanaan keräilyharvinaisuuksia.

Jouko Varonen

Dori, Olaf ja Tassulaakso

Kevät tulee Olaf ja muita satuja

Lämpöä lasten maailmaan

Disney: Dori piilosilla, Sanoma Finland 2017

Disney: Kevät tulee Olaf, Sanoma Finland 2017

Disney: Tervetuloa Tassulaaksoon, Sanoma Finland 2017

Huonomuistinen välskärikala Dori elää riutalla yhdessä ystäviensä kanssa. Asetelma on tarjonnut värejä ja ihania merellisiä maisemia niin elokuviin kuin kuvakirjoihin. Tällä kertaa Dori on piilosilla ystäviensä kanssa ja kokee merelliset ihanuudet, mutta unohtaa tietysti mitä oltiin tekemässä. Onneksi vanhemmat löytävät hänet vedenalaisesta onkalosta, jossa Dori tekee tuttavuutta meren eläjien kanssa.

Kevät tulee, Olaf tarjoaa lumiukko Olafin seikkailuja kevään maisemissa. Vähitellen talvi muuttaa muotoaan, tulee pälviä ja ensimmäiset kukat pilkistelevät esille. Jossakin on pikkulinnulla jo poikue. Dori ihmettelee kevään ihmeitä onnellisena ja tietysti satu päättyy lämpimästi, ennen sitä aikaa, kun lumiukon on aika  heittää hyvästit ystävilleen.

Tassulaaksossa kissanpentu Hely auttaa ystäviään pulassa, kun linnassa on unohtunut vesihana auki ja kaikki ovat hädässä. Täydellinen tutu – sadussa poni auttaa ystäviään ja saa itsekin hienon juhla-asun lahjana. Rohkeat yövartijat- jutussa tiikeri Sauli ja kissanpentu Hely haluavat molemmat Tassulaakson viralliseksi yövartijaksi, mutta pelkäävät ikävä kyllä jopa varjokuvia ja kissanpentu Pinja saa pestin.

Disneyn sadut varioivat elokuvistakin tuttuja satuaihelmia ja satujen aihepiirit ovat sopivia pienille lapsille, jotka tykkäävät ystävällisyydestä, sydämellisyydestä ja siitä että hyvä palkitaan hyvällä. Kun itse tein lastenkirjoja, opin, että lapsille on tarjottava loppuidylli, eikä suinkaan liian paljon raakuuksia tai hyvä-paha asetelmia. Disneyn-tiimin tyyli on vaikuttaa lapsiin lämmöllä ja rakkaudella. Lienee todella niin, että hyvä usein palkitaan ja nykyaikainen pyssyjen paukuttelu ja väkivalta jopa lasten elokuvissa ja videopeleissä kuuluu paremmin k16 – sarjaan.

Jouko Varonen

Myyntitykki kertoo

Empaattisuus on tärkeää myyntityössä

Miten kaupat syntyvät

Olli Harma: Myyntitykki kertoo, 50 huippumyyjän paljastukset, Talentum Media

Huippumyyjillä, kuten Vesa Keskisellä, Hjallis Harkimolla, Jethro Rostedtilla, jne on ollut muutamia yhteisiä piirteitä jo lapsena. Heillä on ollut aina voimakas kilpailuvietti, ulospäin suuntautuneisuus, johon yhdistyy hyvä kuuntelutaito, empatiakyky, kunnianhimo, ahkeruus työssä, kärsivällisyys, rehellisyys ja rohkeus,hyvä paineensietokyky, usko itseensä ja tuotteeseen.

Kirja, joka on laadittu lukijaystävällisellä taitolla, tuntuu ymmärtävän myös kirjan myynnin aakkoset. Jos kirja on ahdettu täyteen mikropientä tekstiä, siitä ei ota selvää ”erkkikään”, eikä sitä haluta lukea. Jopa kirjan kansi, joka tässä kirjassa on myyvä ja huipumyyjien kuvilla varustettu, on mielestäni kirjan myynnin tärkeä tekijä. Jos kirjan yleisilme kannesta lähtien on harmaa ja arkinen, on kirjalla huonot mahdollisuudet tulla myydyksi ainakin herätteenä.

Kyläkauppias Vesa Keskinen tuumii, että hän on ylpeä ollessaan kauppias jo viidennessä sukupolvessa. Jo ensimmäisellä luokalla kävi Keskinen mustekynäkauppaa, ja mustesäiliöt ne vasta olivat todellinen bisnes. Keskinen tuumii, että myyjän on oltava empaattinen ja hänen on aina asetuttava asiakkaan saappaisiin. Toisaalta Keskinen on asettanut oman persoonansa ja kasvonsa peliin kaupanteossa. Niinpä asiakkaat kiinnostuvat henkilöstä lööppien takaa. Ahkeruus on tärkeää ja Keskinenkin herää kahdeksalta ja menee nukkumaan puolenyön jälkeen.

Koululaisilla oli ennen vanhaan monta mahdollisuutta harjoitella kaupan tekoa. Niinpä heidät lähetettiin mm. myymään hyväntekeväisyysmerkkejä. Itse muistan myyneeni mm. hopeanuotteja Sibelius-monumentin rahoittamiseksi. Koulussa kävi ennen vanhaan kauppa myös välitunnilla, lehtien, purkkakuvien, ym. avulla. Tietysti joku sai siitä alkuopin ammatille, mutta vielä useampi oppi sosiaalista kanssakäymistä ihmisten kanssa. Omaan repertuaariini kuuluivat myös joulukortit, joita tulee myytyä vieläkin. Nykykoululaisilla kaupanteko on joskus jo liiankin massiivista, kun kekseillä, karkeilla, vessapaperilla, ym. rahoitetaan luokkaretkiä. Pienet koululaiset kiertävät iltapuhteet kaupan teossa ilman palkkaa.

Kirja on hyvä ja hyödyllinen. Kirjan tekijä arveli, että myynnin ammattilaisia on vaikea saada julkisuuteen. Mutta niinpä vain on monesta kaupan alan ammattilaisesta saatu henkilökuva ja paljon tärkeää oppia kirjan sivuille. Kirja on hyvä ja lukijaystävällinen. Se on samalla myös ihmissuhdeopas.

Jouko Varonen

Kevätnäyttely Lappeenrannassa

Ikoneista lasten savitaiteeseen

Vierailulla kansalaisopiston kevätnäyttelyssä

Suunnistimme kansalaisopiston vuosinäyttelyyn, koska se on kaupungissamme, Lappeenrannassa, varma kevään merkki. Odotettavissa oli monenmoista taidetta aina ikonitaiteesta, lasinpalakoristeluun, tekstiilitöihin ja savitöihin. Ikonitaiteen osastolla tapasin Sari Pärssisen, joka on harrastanut alaa todella paljon, aina ulkomaisia opintoja myöten. Hänen suurikokoinen työnsä Orantti Jumalanäiti, Ennusmerkki erosi muista näyttelyn ikoneista paitsi suuren kokonsa, myös värikylläisyytensä ja taiteellisen vaikutelmansa ansiosta. Ikonimaalarit esittelevät itse tuotoksiaan kolmen päivän ajan, jonka jälkeen ikonit siunataan kirkollisesti.

Taidemaalareita oli esillä monilukuinen määrä ja jotkut olivat todella onnistuneet tallentamaan tunnelmia, jopa ihmishahmoja. Luontokuvien lisäksi kiinnostuin mm. maalauksesta, jossa poseerasivat kansantaiteilijat Irwin ja Vexi Salmi. Siinä oli jotenkin saatu kuvattavien luonne hyvin esille ja teos oli myös hallittu kokonaisuus.

Savitöitä oli tehty paljon ja myös lasten savitaide oli saanut oman osastonsa näyttelytilassa. Tekstiilityö-osastolla huomio kiinnittyi väreihin mm. sänkypeitoissa ja seinätekstiileissä. Oman osastonsa oli saanut keramiikkataide ja jossakin pajassa tehtiin parhaillaannkin taidetta värikkäistä lasinpaloista.

Kokonaisuutena näyttely tarjosi paljon katsottavaa, ja jos joillakin taiteilijoilla oli vielä mahdollisuus kehittää ilmaisuaan, oli mukana myös todella vaikuttavia töitä, joiden kautta voi ponnistaa jopa vakavasti otettavaksi kuvataiteilijaksi.

Itse johdin samaisessa opistossa joskus kirjoittajapiiriä ja totesinkin näyttelyssä, että valitettavasti kirjoittajat oli unohdettu tällä kertaa. Olisiko niin, että kirjoittajien ikärakenne on jo asettanut esteen tämäntyyliselle taiteelle.

Jouko Varonen

Kuvat:

Värikäs tyyny

Tiffanytaidetta

Tunnelmaa savitaideosastolla

Lasten savitaidetta

Lasinpalataidetta

Värejä tekstiiliosastolla

Irwin ja Vexi Salmi

Sari Pärssinen ja Orantti Jumalanäiti Ennusmerkki – ikoni.

 

Tunteiden mahtava voima

Ihminen on oppinut syyllisyyden

Valitse omat ajatuksesi

Esther ja Jerry Hicks: Tunteiden mahtava voima, Taivaankaari Oy

Mitä jos sinulle selitettäisi, että aina kun onnistut tavoittamaan sellaisen ajatuksen, joka tekee olosi paremmaksi, täytät juuri sillä kyseisellä hetkellä oman tarkoituksesi.”

Kirjan tekijät toimivat työparina ja ovat julkaisseet useita kirjoja tunteiden voimasta. Heidän perusajatuksiinsa kuuluu, että ihmiselle on langetettu edellisten sukupolvien henkinen taakka, johon sisältyy syyllisyys ja palkinto tai tuho jos ei elä, kuten edelliset sukupolvet ovat määränneet.

Joskus nuorena miehenä mietin, että elämässä on oltava varaa hyviin tunteisiin ja sellaisia asioita, jotka tuottavat pahan mielen pitää karsia. Monet elämäntapaoppaat neuvovat meitä pitämään kirjaa elämän onnellisista hetkistä ja toimimaan niin, että näitä hetkiä olisi mahdollisimman paljon.

Tietysti kirjan tekijöillä on myös liikeyritys ja he markkinoivat ajatustapaansa myös myymmällä siihen liittyviä tuotteita, kuten kirjoja, äänitteitä jne. Tätä tietysti vähän vierastin, mutta avioparin perusajatusta elämän onnen hetkien lisäämisestä ja menneiden sukupolvien antamasta taakasta luopumisesta kyllä kannatan.

Ihmisen pitäisi siis satsata elämänonneen ja unohtaa semmoiset ajatukset kuin perisynti ja kadotus. Lueskelin kirjaa mielenkiinnolla ja luin siitä myös, että toinen kirjan tekijöistä saa ajatuksia viesteinä, jotka siirtää sitten kirjalliseen muotoon. Se mistä viestit tulevat, liittyy tietysti henkiseen tilaan ja on mahdollista, että nämä ”viestit” ovat sisimmässä pulppuavaa onnen tunnetta jonkin tärkeän löytymisestä.

Voit elätellä samoja kielteisiä ajatuksia jotka kehitit ollessasi neljä-, viisi-, kymmenen-, viisitoista- tai jopa kaksikymmentävuotias. Sinulla voi edelleen olla aivan sama kielteinen asenne johonkin asiaan, eikä sen ole tarvinnut muuttua lainkaan, mutta 10, 15, 20, 30, 40, 50 tai jopa 60 vuotta myöhemmin tuo kielteinen asenne vaatii sinulta paljon suuremman veron.”

Kirja sisältää paljon hyviä ajatuksia siitä, että henkinen painolastimme on sälytetty meille asenteissa jo esi-isiemme taholta. Siitä kurimuksesta vapautuminen on riemullinen kokemus.

Jouko Varonen

Lipuva lumme – Mietteliäs konna

Luonnonilmiöitä

Rupisammakosta myrkyllisiin marjoihin

Juha Laaksonen & Minna Pyykkö: Mietteliäs konna, Tammi 2017

Juha Laaksonen: Lipuva lumme, Tammi 2017

Jokaisella kasvilla ja eläimellä on historiansa. Aikanaan tein luontojuttuja Pohjois-Karjalan maakuntalehteen ja totesin, että näitä tarinoita on esim. internet tulvillaan. Tietysti tarvitaan myös omaa harrastuneisuutta, luontoretkiä, kuvausmatkoja, kirjoihin tutustumista, jne… Juha Laaksonen ei mainitse lähteitään, vaan pistää kirjan loppuun yleisluontoiset kiitokset. Luontotoi- mittajan työssäni huomasin myös, että luontoharrastus antoi sisältöä elämään, ja kun siihen liittyi valokuvaus, täyttyivät ulkoiset kovalevyt digikuvista.

Tällä kertaa Laaksonen syventelee sanottavaansa sammakoiden, matelijoiden, kukkien, kasvien ja puiden maailmaan. Niinpä käsitellyiksi tulevat vaikka Suomen myrkyllisimmät marjat, joista keväisen ja rauhoitetun näsiän marjat ovat tulleet niin tunnetuiksi, että mökkieläjät poistavat näsiän marjat, joskus ikävä kyllä myös koko kasvin mökkinsä lähipiiristä, ettei lapsille tule houkutusta napsia näitä kauniin punaisia marjoja suuhunsa.

Laaksonen perehdyttää myös sammakkoharrastukseen. Tähän riittää sopivan kokoinen kutulammikko, jossa tapahtuu sammakonpojille muodonvaihdos toukasta sammakoksi. Ensin on poikasen kuitenkin luovuttava kalan pyrstöstä ja vesielämästä. Muistan joskus opettaja-aikanani, kuinka lapset toivat luokka- akvaarioon sammakon nuijapäitä, ja saimme seurata sammakon-poikasten kehittymistä aitiopaikalta.

Laaksonen on tehnyt satoja luonto- ja luontokuvaus- retkiä. Hänellä on ollut myös oppaita, joiden kanssa luonnon ilmiöitä on todistettu. Tällainen kirja kuuluu ehdottomasti koulujen käyttöön. Myös kodin hyllyssä kirjat tarjoavat monta nojatuoliretkeä luonnon pariin. Kasveista tulevat käsitellyiksi esim. suomalaiset puut, joiden joukossa maamme korkein puu, Punkaharjulla kasvava euroopanlehtikuusi, jolla on pituutta 47,1 metriä. Tanskalainen lehtikuusi ( yli 50-metrinen) on rankattu pohjoismaiden korkeimmaksi.

Kasvien ja eläinten maailma on kiehtova. Niinpä Laaksonen on julkaissut jo useita sarjaan kuuluvia kirjoja, joissa on aina 1000 luonnonilmiötä. Nyt hän on lopettanut ”tuhlailevan” tyylin ja perehtyy samaan asiaan pitkän aikaa eri näkökulmista. Tietysti kirjojen arvoa olisi lisännyt lähdeluettelo, joka antaisi mahdollisuuden tutustua myös muihin alan teoksiin. Tuskinpa Laakso-nenkaan on kirjojaan ilman lähteitä koostanut. Myös luontoretkillään tietoja jakaneet oppaat olisi syytä ollut huomioida muuten kuin yleisluontoisilla kiitoksilla.

Jouko Varonen