Kaari Utrio: Karjalan kruunu, Tammi Kustannus 2022

Utrio on klassikko

Kansan suosikin vaikuttava teos

Kaari Utrio: Karjalan kruunu, Tammi Kustannus 2022

Annan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Mutta hän tykkää puuhailla talon töitä ja unohtaa surkeat olosuhteet. Isä kustansi hänelle rikkaan miehen isoilla myötäjäisillä. Mutta elämästä tuli yhtä helvettiä.

Utrion klassikko on vaikuttavaa kuvausta menneiltä ajoilta. Siinä suhteessa hän on samaa ”sarjaa” edesmenneen Lappeenrannan historiallisten romaanien nikkarin Laila Hirvisaaren kanssa.

Suomen kansa, varsinkin naisväki, tykkäävät Utrion femakkotyylistä. Mutta toisaalta Utrio on asiansa takana ja kuvailee sitä mitä naiset ovat joutuneet kärsimään ja mihin asemaan he ovat joutuneet.

No, nykyisin aletaan huomata, että naiset osaavat muutakin, kuin olla hellan ja nyrkin välissä. Samaa linjaa se oli myös Minna Canthilla aikanaan. Utrio tunnetaan myös naisten asemaa käsittelevästä tietoteoksestaan.

Raakaa oli elämä silloin kuokka-, aura-, nyrkki- ja miekka-ajalla.

Utrio kuvaa sitä aina irvokkaisiin detaljeihin asti, eikä karta väkivaltaisia efektejä sen ajan miesväen suhteen.

Naisen oli saatava ilo elämään työn tekemisen mielekkyydestä. Sitten voi kestää vaikka minkämoista kohtelua.

Utrio on aina ollut kansan suosikki. Hänen syvästi feministiset, historialliset kuvauksensa kiinnostavat naisväkeä juuri sen vuoksi, että sovinismia ei saada 2022 – luvullakaan kitkettyä pois parisuhteista. Se vain keksii uusia muotoja ja henkinen ja fyysinen väkivalta miehillä muuttuu verbaaliksi ja joskus jopa inhottavammaksi kuin joskus entisinä aikoina.

Kiitos kirjasta.

Miehet ovat sikoja naisille yhäkin, siis tietynlaiset tapaukset, jotka eivät ajattelee sydämellä, vaan kieroutuneella asenteellaan naissukupuoleen ja elämään, sekä sosiaaliseen kanssakäymiseen. Mutta mies on luotu mieheksi ja itkupilliä ei tosimiehestä voi tehdä. Aina paljastuu miesten törkykäyttäytymistä naisia kohtaan, eikä hyväveli-piirikään pysty siinä usein auttamaan. Kiinnijääneet vain on valittu sijaiskärsijöiksi” ja herraringistä potkittaviksi.

Onneksi naisasia alkaa nykyaikana nostaa päätään. Siihen eivät pysty aina ”tosimiesten” eroottiset herjatkaan. Media kun yhä pursuu naisten alistamista.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Liane Moriarty: Omena ei kauas putoa, WSOY Kustannus 2022

Tennisperheen pimeät salat

Traaginen hupijuttu perhe-elämästä

Liane Moriarty: Omena ei kauas putoa, WSOY Kustannus 2022

Niinhän siinä käy, että kuuluisa tennistähti kompastuu eläkeläisenä, vaikka perheen julkisivu on ollut ihan paitajapeppu – mallia, ainakin muiden silmissä.

…”Oli mahdotonta kuvitella, että mies tekisi pahaa vaimolleen – hän oli selvästi valmis kuolemaan vaimonsa puolesta – mutta toisaalta silloin ei osannut kuvitella sitäkään että hänen poikansa, jota Claire rakasti yli kaiken, pettäisi vaimoaan ilman mitään järkeenkäyvää syytä”…,

Sanovat että tyynessä vedessä kalatkin kutevat. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun mies kohtaa viehättävän simasuun ja antaa mennä pohjanmaan kautta.

Lianen tiiliskivi väläyttelee huumoriakin kivasti, mutta kas kun dekkari on dekkari. Murha siitä pitää löytyä, tai jotain sinnepäin. Äidin suhde perheeseen  omittuun tyttöönkin on jotenkin kieroutunut ja herättää närää lapsissa.

Itse sanoin aina herkkänä hetkenä vaimolleni, että oletpa  ollut tosi hyvä elämänkumppani, ihan isolla H:lla. Vaimo tuhon, että etpä ole itsekään ollut aina puhtoinen enkeli, joten piruilut sikseen.

Kun perheen sisäisiin jännitteisiin päästään käsiksi, niin siinäpä riittääkin kaikenlaista piinaavaa. Jotkut aviopuolisot tuumivat, että salaisuuksista en kerro. Ne jätän pimeiksi aina hautuumaan siimekseen asti.

Mutta olisikohan kuitenkin analyysin paikka joskus parempi. Ikuiset salaisuudet kun syövät miestä ja  naista. Elämästä tulee yhtä piruilua. Mutta, että isännän huomattiin hilaavan ruumissäkin näköistä pois kotoa. Onhan kirja turvallinen luettava ja se saa monen viettämään jopa pikkutunteja vaihtoehtotodellisuudessa.

Sehän se on hyvä, kun kirjat, niinkuin tämäkin, hoitavat stressiä paremmin kuin konsanaan keskinkertaiset psykoanlyytikot tai terävä konjakkinapsu nukkumaan mennessä.

Kiitos kirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Sofia Pekkarinen: Elämänpeli, Tammi Kustannus 2022

Elämähän kuin ilotulitus, kestää liian  vähän  aikaa

Esikuvia nuorille ja iloisille naisille

Sofia Pekkarinen: Elämänpeli, Tammi Kustannus 2022

…”Laskettu aika on vasta kesäkuussa, Mona jatkoi protestiaan kun taksi kaahasi liikennevaloihin. Ja ultrassa Chewbacca näytti vielä ihan ankeriaalta… Mitä jos se syntyy ilman raajoja? Tai jos sillä on kidukset keuhkojen paikalla?”…

Letkeästi kirjoittelee ”Luna 2.0”:sta tuttu kirjailija ja sisällyttää tietysti romaaniinsa nuorten naisten kohellusta melkoisen määrän. Eipä silti, mukana on tuhti annos myös nuorille sopivaa samaistumiskamaa. Eihän tässä ole nynnyiksi synnytty.

Joku on lähettänyt Lunan kotiovelle mysteerisen laatikon, jossa on salaperäinen Elämänpeli. No Luna lähtee analyyttiselle taipaleelle kohti oman elämänsä tosia ja epätosia, sekä niitä asioita, jotka sopisi viisaasti unohtaa. Jokaisella naisella kun on niitä pimeitä salaisuuksia. Pääasia, että muistaa sanoa löytämälleen komistukselle ”totuuden hetkellä”, että ole varovainen, tämä on ensimmäinen kerta. Se pitää sivistynyttä leikkivän naisen aina muistaa, vaikka se ”hiphuraa hetki” on tytön elämässä ollut jo ajat sitten.

No Pekkarisen proosa sopii hyvin nuorille naisenpuolille. On kevyttä kohellusta, mutta itseasiassa ihan viatonta sekoilua, jos nyt kaikkia naisten edesottamuksia ei voine sanoa viattomiksi.

Tykkäsin kirjailijan rennosta tyylistä. Sillä kyllä noustaan anjakaurasten, härkösten ja evehietamiesten kastiin. Ja välillä pitää koota kolumneistaan hersyviä teoksia, kuten hyvä ja julkisuutta saavuttanut naiskirjailija tietysti tekee. Hektisenä nykyaikana tämmöinen proosa tarjoaa esikuvia, miten nuorten naisten pitää ”antaa palaa”. Sillä elämä on vain lyhyt episodi ja jos joskus koheltamisen tuoma ”kankkurankka” riipoo, niin onpahan ainakin eletty ihan pohjanmaan kautta.

Suosittelen ”tytöillle” lääkkeeksi todellisuuspakoisuuteen. Mitä sitä leikkimään jotakin siveellistä, kun edellytyksiä on paljon parempaan. Wanha hyvä sanonta pitää siteerata:

Kiltit naiset pääsevät taivaaseen, mutta tuhmat ihan minne vain.”

Kiitos kirjasta, vaikka tutustuminen siihen otti iltapuhteita viikkokauden ajalta. Uusi tähti on tullut naiskirjailijoidemme kärkeen. Vähän kun vielä lisää napakkaa analyysia ja ironiaa sekaan enemmän, niinkuin vaikka anjasnellmanit ja muut. Sitten myöhemmin voi siirtyä jo keittiöterapoinnin suuntaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Pascal Engman: Lesket, WSOY 2022

Älyllistä jännitystä

Radikalisoitumisen seuraukset

Pascal Engman: Lesket, WSOY Kustannus 2022

Engman on nuori dekkarivirtuoosi. Nyt on ruotsalaisella ( kotoisin Chilestä) kirjailijalla aihepiirinä nuoren miehen radikalisoituminen isisin taisteluissa ja palaaminen Ruotsiin. Ja tietysti pojan pitää antaa mitä kuuluu ja kuka käskee muslimien halveksijoille.

Semmoinen maailmankuva on häneen iskostunut, eikä vähiten isän kriittisen olemuksen myötä.

No, dekkari ei olisi dekkari, ellei murhia tapahtuisi. Ensin murhataan poliisi ja sitten nainen. Mutta Engman on siitä juonikas dekkarintekijä, että hän punoo syvyyttä teokseensa, eikä pelkästään rikosten selvittelyä ”konnat kiikkiin” – mentaliteetilla. Nyt ollaan ihmisten henkisillä juurilla.

Sjöwahl-Wahlöö – pari aloitti jo aikanaan tällaisen syvälle porautuvan dekkarityylin. Sitäpä jatkoi Suomessa Matti Yrjänä Joensuu. Usein nimittäin on niin, että ihmisen sisin ja elämänvaiheet ratkaisevat aika paljon, jos paneudutaan rikoksen eettisiin pohjavirtoihin.

Kirjailija on tehnyt jo kolme dekkaria, trilogian siis. Hänen rikostutkijahahmonsa on Vanessa Frank. Vaikuttaa siltä, että naispollari on saanutkin semmoisen gordionin solmun selvitettäväksi, jossa itsekin joutuu melkoiseen ongelmakenttään.

…”Vanessa makari alastomana sohvalla asuntonsa yhdistetyssä keittiössä ja olohuoneessa … hän muisti kuinka hänen työtoverinsa olivat aiemmin levittäneet hänestä juoruja hänen selkänsä takana. Etenkin miespuoliset. Häntä oli haukuttu hankalaksi, omahyväiseksi ja pöyhkeäksi. Ja kun hän pääsi esimiesasemaan, monet nuoremmista, testosteronia pursuavista poliisimiehistä olivat puhuneet keskenään, että hän tarvitsisi kunnolla munaa ja että hänelle pitäisi näyttää mistä kana kusee.”…

Moni on joutunut koukkuun kirjailijan omaperäisen tyylin ja syväluotaavan käsittelytavan vuoksi. Itsellänikin jo kellon viisarit osoittavat syyttävästi aamutunteja.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

 

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret, WSOY 2022

Löytyyhän se sopusointu, maailmanlopun jälkeen

Tulevaisuuden nuoret tekevät mitä lystäävät.

Siiri Enoranta: Maailmantyttäret, WSOY 2022

…”Oli totta, että ihan valkoiset oli nykyään vähemmistönä. Joselina oli selittänyt sen johtuvan paitsi väestön sekoittumisesta Romahduksen ajan valtavien pakolaisvirtojen myötä, myös 2090-luvun geenimuuntelupiikistä: silloin ihmiset oli alkaneet muokata muloidensa perimää, jotta niiden iho olisi kestänyt paremmin auringonvaloa”…

Mielenkiintoisia visioitahan se kirjailija kehittelee tässä paremmin nuorille tarkoitetussa romaanissa. Itsekin olen ajatellut usein, että mitähän hauskaa se nörttisukupolvi keksiikään, kun meistä aristokraateista aika jättää. Nythän on menossa suurten ikäluokkien kato. Heidät suljetaan vankiloiksi luokiteltaviin vanhainkoteihin odottamaan kutsua pilven reunalle.

Hyvin pirtsakstihan se kirjailija luotailee tulevaa aikaa, ja joskus ilkikurinen hymykin naamalla. Itse kiinnostuin kirjasta, koska julkaisin kaupallisilta kustannustaloilta 24 nuortenkirjaa ollessani koulun johtaja ja vararehtori.

Kun jätin opettajan työt, ajattelin kuin entinen eläkkeelle jäävä makkaramestari, että tehkää nyt makkara mieleiseksenne. Ja Siiri leipoo ”makkaraansa” , joka on tarkoitettu nuorille, mm. lesboseksiä jne jne…

Nuoriso on tärkeä voimavara. Heillä pelaa sosiaalinen kanssakäyminenkin, kuten näillä kirjan nuorilla, joilla jokaisella on omat vaikeat ongelmakenttänsä.

Että mitä. No laatuisan kirjan on Enoranta kirjoittanut. Nykyajassa on jo monenlaista liikehdintää suuremman yksilönvapauden ja erilaisuuden puoleen. Itse pääministeri kulkee pride-kulkueen keulakuvana kirjavassa asussaan.

Huh huijaa. Aika on muuttumassa ja kriitikonrentun täytyy myöntää, että tämmöiset kirjailijat kuin Enoranta kyllä ovat omiaan innovoimaan uusia tuulia jähmettyneeseen supisuomalaiseen touhuun. Ihan tekisi mieli antaa tämmöinen opus vaikka paatuneen nuorison kritisoijan käteen.

Tietty keveys on muuten omiaan herättämään lukumotivaatiota ja positiivista tuulenviriä lukijalle.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Hanna Päivärinta: Pidä minua vielä, Tammi Kustannus

Syndrooma nimeltä äitiys

Vahvaa proosaa Päivärinnalta

Hanna Päivärinta: Pidä minua vielä, romaani, Tammi Kustannus 2022

No niinhän siinä usein käy että tyttönen, jolla on ollut nuoruudessa säätöjä” useitakin, muuttuu totaalisesti, kun se oikea löytyy ja päästään eroon kohdun vanginneesta kierukasta.

Elämä on täynnä pohdintaa ja itsetarkkailua. Joskus miehellekin on tärkeämpi sovittu kalareissu kuin osallistuminen vauvan tulon tuomiin kipupisteisiin.

Niinhän se vanha viisaus sanoo, että missäs ne nuoret tytönheitukat ovat, kun nykyään ei näy maisemissa kuin kurttuisia ja äkäisiä naisia.

Avioelämä ja äitiys on todella semmoinen ”koulu” naiselle, että tulevat mieleen ison kirjan sanat: ”Kivulla sinun on lapsesi synnytettävä.” ja laajentaisin tätä vielä kuin paraskin teologi, koskemaan koko psyyken ja fyysisen olemuksen muutosta naisella.

Televisio se esittelee ohjelmissaan ja mainoksissaan niitä nuoria tytönheitukoita, joilla ei ole aikomustakaan alistua äitiyden peikolle. Mutta niin vain ikävä kyllä usein käy ja nainen kokee viimeistään synnytyslaitoksella, että elämä ei olekaan mikään kabaree.

Pidin romaanista. Päivärinnalla on tarkkanäköinen tapa tarttua nuoren perheen ongelmakenttiin ja tulehtumiin.

Kieli on napakkaa ja lukemaan motivoivaa, vaikka miehenä tunsin usein pistoksia sisälläni, sillä Päivärinnan romaani on kuin hyvä teatteriesitys. Se jättää mielen käymistilaan. Onko todella niin, että Isä Jumala on pistänyt yhden hyvän ja pahantiedon puun ompun varkaudesta nykyajan metoo-naisellekin niin kovan kurituksen kestettäväksi.

Mutta asiaan Jouko. Jotkut naiset sädehtivät onnesta, kun sylissä on oma vauveli ( vaikka mies viipyykin kalareissuilla).

Toiset ottavat äitiyden rangaistuksena nuoruuden lankeemuksista ja interreilsekoiluista. Niitähän sitä ei kalastuksesta kiinnostunut mies halua noteerata eikä edes kuulla vaikka vaimo niistä vihjailee kiusan vuoksi. Miehen kun on oltava mies.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen