Hanna Brotherus: Henkeni edestä, WSOY Kustannus 2022

Runollista, analyyttista

Ei voi olla tykkäämättä

Hanna Brotherus: Henkeni edestä, WSOY Kustannus 2022

On tullut aika tönäistä lapset maailmalle. On tullut aika huomata, että yksinolo ei ollut odottamisen arvoinen.

Kun suvun kesämökki myydään, menee sekin henkinen turvapaikka. Pitää opetella ikääntymään, kohtaamaan kremppojen tulo ja lopullisen tilanteen vääjäämättömyys.

Pidin kirjailijan tyylistä. Hän käsittelee ihmiselämää kuin kirurgi, näennäisen helposti, mutta ammattitaitoisesti, kokemuksella.

Pidin myös Brotheruksen runollisesta maalailusta. Siinä ne kulkevat kavalkadina, entiset sielunmaisemat.

Uusi on tullut vääjäämättä. Pitäisi rakennella yhteyttä itsenäistyviin lapsiin. Pitäisi tulla sinuksi senkin kanssa, että yksinäistä ei odota kukaan. Sama vaikka painaisi aamulla herätessä päänsä takaisin tyynyyn ja jatkaisi oloa ilman velvollisuuksia.

Lienee se niinkin, että kun ei enää tarvitse tarjota turvaa ja huolehtimista lapsille, murtuu pois paljon turvallista ja ikuiseksi sementoitua.

Bortherus kirjoittaa näennäisen helposti ja nostalgisoiden, mutta analysoi tilannettaan niin, että lukija ei voi olla huomioimatta omia todellisuuksiaan.

Niin se vain on, että ihmisen on oltava vahva. Jos jää märehtimään murheitaan, se on väärä asenne. Sen sijaan tämän kirjailijan tyyli on tarjota mm. keittiöterapiaa niille, joille on tullut yllättäen yksinäisyys kumppaniksi.

Jäin koukkuun. Toisaalta, äkisti yksin joutuneena ja lasteni hylkäämänä ajattelin Brotherusta lukiessani, että kuule Jouko, sääli on miehelle sairautta. Pitää vain elää mahdollisimman positiivisena. Jos märehtii murheita, niin odottaa synkkä tulevaisuus. Hymyn, ystävien ja huumorin myötä elämä näyttää valoisat puolensa.

Kiitos upeasta kirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Harri István Mäki: Rebecca Hoopoin hovinarri, Lector Kustannus 2022

Lapsenmielistä ja opettavaista

Tyttö kuin se tietty Peppi

Harri István Mäki: Rebecca, hoopoin hovinarri, Lector Kustannus 2022

Niinhän se Peppikin oli aikansa kapinallinen ja sopeutumaton. Mutta lapset tykkäsivät hänestä. Asia on nimenomaan niin, että lapset ovat jollakin sektorilla monta leveliä korkeammalla kuin aikuiset. Ainakin suoruuden suhteen.

Keskiajalle sijoittuva tarina kertoo tytöstä, joka on erilainen. Niinpä hän ohjautuu aikansa omintakeisimmaksi hovinarriksi.

…” Haltijan tontun lapsellisessa roolissa muut vain nauraisivat Rebeccalle eivätkä hänen sukkelille vitseilleen tai poskettomille metkuilleen. Siinä oli suuri ero mille naurettaisiin.” …

Niinpä niin, nuoret joita pidetään sopeutumattomina tai häiriköinä, voivat olla järkevämpiä, kuin tavalliset luovuudestaan luopujat. Kas, jos on kiltti isän ja äidin kullannuppu, ei koskaan opi todellista viisautta.

Kun Rebeccalta surmataan lemmikkimato, saa tihutyön tekijä ikuiset traumat. Ajattelee matovainaata jopa puuroa syödessään.

Rebecca sanoo heti ei, jos hänelle tarjotaan triviaaleja töitä, jotka ovat ajanhukkaa. Hovinarri se saa käyttää järkeään ja opettaa ihmisille elämäntaitoa.

Mäki on pitkän linjan kirjailija ja kirjoitustaidon opettaja mm. Oriveden opistossa. Alkuaikoina, kirjoittajanuransa alettuaan, Mäki luotti suosimiinsa wanhoihin linnoihin ja kuunareihin. Jutut olivat tosi mageita.

Mäki on myös osaava graafikko. Ulkoisella kovalevylläni on satoja Mäen graafisia teoksia. Jospa nyt on tullut esille henkilöhahmo, joka nostaa miehen kuvitus- ja tekstintekotaidon sekä teemankuljettelun plaaniin. Sitä ainakin toivon. Joskus nimittäin Mäen kuvitus särähtää vähän ylikarrikoituna.

Kirjailijan omaelämänkerta oli itselleni koskettava, lapsuuden traumoja peilaava ja silmiä avaava taideteos. Potentiaalia siis on suuriinkin suorituksiin.

Kiitos kirjasta.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Laulu jää elämään, euroviisut / syksyn sävel, Valitut Palat 2022

Keräilyeristä vaikka kansansuosioon

Mahtava kooste

Euroviisut/Syksyn sävel, Laulu jää elämään, (4 cd), Valitut Palat 2022

Aikanaan Vainion Junnu tekaisi laulun norpasta ja Nestori Miikkulaisesta ja osallistui sillä Syksyn Sävel – kilpailuun.

Eipä tullut mainittavaa menestystä. Mutta kun telkussa esitettiin em. kilpailun ”keräilyerät”, eli huonommin menestyneiden kavalkadi, niin kansa aivan hullaantui. Laulusta tuli suomalaisten kestosuosikki. Kansa oli puhunut.

Tapaus ei ole ainoa laatuaan Syksyn sävel – kisan ja euroviisukrsintojen historiassa. Katri Helenakin jäi ilman menestystä, vaikka hänestä olisi kenties tullut varma voittaja. Taisi olla Klimenko jolle suotiin edustustehtävä, mutta vaisulla laululla.

Kansa ei erehdy. Muistissa ovat vielä Lönnholmin Minä olen muistanut, Erikssonin Oot voimani mun, Korisevan Enkelin silmin, Edelmannin Peggy, Irwinin Vain elämää, Somerjoen Ja rokki soi, Willbergin Aamu, Neon 2 – yhtyeen Tässä talossa, Muskan Pidä kii jne…

Itselläni on tuhatlukuinen cd- kokoelma musiikkia ja jostakin syystä diggan paljon tanssittavia iskelmiä vaikka ukomaisia jne. on levystössäni ainakin puolet. Jokainen laulu maalaa eteeni laulajan henkilöhistorian vaiheet. Jokainen sanoitus puhuttelee. Musiikin ja tekstin soveltuvuus on joskus hivelevää kotimaisissa.

Kun laitan juke-boksini sekoittajalle, on tunnelma samantapainen kuin tämän tärkeän kokoelman kuuntelussa. Herkkupala toisensa jälkeen.

Joku on myynyt sielunsa nykynuorison räppäreille,  (joiden sanoista en saa ikävä kyllä selvää), joku taas tanssittaville. Olen sitä ikäluokkaa, että tarina se pitää olla laulussa minulle ja tyylikäs musa.

Että mitä, kyseessä on suurenmoinen lahja suomalaisen tanssimusiikin ja suositun kevyen musiikin ystäville.

Kun neljässä levyssä on käsitelty musiikkia 40-luvulta lähtien, niin kuuntelija voi valita mielimusiikkiaan aina pitkälle 2000-luvulle asti.

Kiittelen ja kumartelen

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Harri Halme & Ari Pusa: Manageri, Tammi Kustannus 2022

Valheen päälle ei kannata rakentaa

Joskus on vain sanottava suorat sanat isoillekin kihoille

Harri Halme & Ari Pusa: Manageri, Miten teen rahaa, julkisuutta ja menestystarinoita, Tammi Kustannus 2022

Kun luen Harri Halmeen tilitystä vaiheistaan, tulevat mieleen isäni sanat minulle: ”Aina pitää olla suora.”

Halme kertoo, että aikoinaan, kun Aki Parviainen voitti Sevillassa, hänelle haluttiin räätälöidä kilpailuohjelma ja -aikataulu isojen herrojen mieltymysten mukaan. Mutta Halme sanoi idealle kylmästi ei. Vastaanottokin oli Akille suunniteltu Helsingin lentoasemalle. Mutta Halme tuumi,että nytpä Aki lentää suoraan Joensuuhun, jossa hänellä on vastaanotto lähisuvun kera. Aki ei tulisi edes ulkomaanlentojen aulaan.

Joskus pitää valmentajankin olla ”suora” ja estää huippu-urheilijan hyväksikäyttö sponsorienkin taholta.

Petra Olli tuumii kirjassa, että kun kaikki lähimmätkin turvaverkot repeilivät, oli sentään Harri, johon voi luottaa ja jolta voi saada tukea.

Yhdistäisin tämän valmennustehtävän mieluusti myös perhetasolle.

Myös kirjoittajat tarvitsevat ymmärtävää henkilöä lukemaan käsikirjoituksia ja vaalimaan tekstintekijän henkistä stabiliteettia.

Ihmisen elämä on täynnä aihepiirejä joissa voi tukea toista. Lämmin ystävyys auttaa päämääriin.

Pidin kirjasta ja sen positiivissävytteisestä annista. Kuka muu voi auttaa silloin, kun on ahdistusta ja halu jättää kuntolenkki tekemättä. Rolf Haikkolakin oli kellontarkasti paikalla, kun Lasse Virenin aamulenkin aika oli. No tulokset olivat järisyttäviä, mutta mies itse rauhallisuus.

Minullakin on aina takuuvarma manageri huolehtimassa, etten vajoa ikävissä tilanteissa henkisesti labiiliksi.

Kyllä Halmeen uraan on mahtunut urheiluvälinebisnestä, menestysreseptien laatimista, kansainvälisten tähtien tehtailua, urheilijan tuotteistamista, voiton maksimoimista urheilukisoissa, poliitiikan tekoa mm. Ilkka Kanervan kanssa…

Kirja on selkeälukuinen ja koukuttava. Jopa niin, että tavallinen tallaaja voi oppia siitä tavoitteiden asettamista elämälleen ja urheilijalle tyypillistä täsmällisyyttä. Semmoisia ”korjaussarjoja” pidän tärkeänä myös elämänkertakirjallisuudessa. Aina voi oppia toisten elämästä ( sanoo SARV:n kirjakriitikko).

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Minna Maijala: Pirkko Lahti, Kuuntelija, Otava Kustannus 2022

Ymmärtäjä

Mielenterveystyön uranuurtaja

Minna Maijala: Pirkko Lahti, Kuuntelija, Otava Kustannus 2022

…” Arkkitehtuuri, sairaalassa esillä oleva taide ja vaikkapa äänimaailma olivat tärkeitä tekijöitä viihtyvyyden ja toipumisen kannalta…Tässä on tietenkin se ristiriita, että sairaalassa ei ollut tarkoituskaan viihtyä liian hyvin, koska järjestelmä perustui mahdollisimman lyhyihin sairaalajaksoihin”…

Pirkko Lahti on mielenterveystyön uranuurtaja ja tietää mistä puhuu. Esimerkiksi onnettomuuden tai kriisin ollessa akuutti ja pitkään sen jälkeenkin, suomalainen jättää sukulaisen tai ystävän yksin. Yhteydenpito loppuu kuin seinään. Ei käyntejä, ei viestejä, ei puheluita tai postia.

Suomalainen on silleen rakennettu.

Lahti kertoo kirjassaan miten yleiseen kulkuneuvoon tuli pellenpukuun ja -maskiin pukeutunut nuorukainen. Mikäs siinä, iloa pitää olla, hän ajatteli kunnes huomasi pellen poskille valuvat kyynelkarpalot. Lahti ei epäröinyt, vaan otti pojan käden omaansa ja piti kättä hellästi koko bussimatkan ajan.

Suomalaiset ovat tunnejäykkää kansaa. Esim. omassa suvussani on tapana sisarilla ja veljillä, että soitetaan vain kuolinpuhelut ja kyynelien aika on haudan reunalla.

Olen juuri itsekin tietynlaisessa käymistilassa, kun perheenjäsen joutui pitkäaikaishoitoon. Eipä yhteydenottoja kuulu tai näy. Se on periaatteessa suomalaisen perusluonteen syy.

Kun olin koulunjohtaja ja lapset vierastivat laulunkoetta  yksinlauluna luokan edessä, niin neuvoin, että ottakaa kavereita mukaan. Mie sitten kuuntelen kunkin kohdalla, että meneekö nuotilleen.  Olen kuullut lukuisia kertomuksia laulunkoetraumoista.

Jos oli voimistelutunti ja kuntopiiri, niin annoin lihavien ja ujostelevien kiertää vaikeat kohteet. Tiesin, että jos kaverit nauravat epäonnistuneelle suoritukselle, siitä jää ikuiset traumat ja liikuntakauhu.

Lahti tuumii kirjassaan, että mielenterveystyö on edistynyt ajoista, jolloin puhuttiin hulluista ja kajahtaneista. Nykyisin mielenterveyden hoito otetaan hienovireisemmin ja tämmöistä erityisryhmää ymmärretään yhteiskunnassa. Vanhakantainen ajattelu on vielä voimissaan arkikäytöksessä. Kerran hullu on yleensä aina hullu, varsinkin asenteissa.

Pidin kirjasta. Läheisyyden lämmön ja kontaktien tarpeen sekä kuuntelemisen tärkeyden korostaminen nousee siinä usein esille.

Kirjaa lueskelin useana iltana ja totesin että naiselämänkertojen tekijä Minna Maijala on tehnyt taas huisin hyvää työtä. Häneltähän on julkaistu mm. kirjat Minna Canthista ja Katri Valasta.

Kiittelen

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Timo Parvela: Ella ja kaverit autiosaarella, Tammi Kustannus 2022

Oivaltavaa, humoristista

Opettaja tuntee lapset

Timo Parvela: Ella ja kaverit autiosaarella, kuvitus Anni Nykänen, Tammi Kustannus 2022

No, opettaja ja lapset lähtevät luontoretkelle, joka Parvelan mielikuvituksen ja lapsituntemuksen, sekä huumorin myötä muodostuu autiosaariseikkailuksi.

Kas kun saarelle johtava silta rojahtaa tulvan mukana veteen, ja retkeläisillä ei ole poispääsyä saarelta.

Siinäpä moneen kertaan lastenkirjoistaan palkittu ja ulkomailla arvostettu kirjailija-opettaja pistää parastaan, loihtii uhkakuvia ja huumoria, sekä koululasten rikasta mielikuvitusta.

Mutta, kumma kyllä, lasten oivallusten takana kajastaa vitsikkyyden lisäksi myös arkista totta ja orientoitumista tilanteeseen.

Opettajakin saa leikillistä huutia Parvelan tyylin tuntien. Kun vielä tulee mukaan kauheita karhuja, jotka ovat oudon kesyn tuntuisia niin sopan ainekset alkavat olla koossa.

Mitäs muuta kuin kliimaksien ja verbaalijippojen kautta kohti loppuidylliä, jota lasten seikkailukirjoilta vaaditaan.

On se melkoinen taikasormi tuo kansankynttilä-Parvela, kun hän saa kaiken koskettamansa muodostumaan kullaksi.

Hänen verbalistiikkansa on välillä melkoista tajunnanvirtaa, mutta lapsia kiinnostava säie pysyy vaikka mielikuvitusta olisi käytelty toden teolla.

Siinä näyttää olevan se jokin, joka muodostuu lapsen aivoitusten ja huumorin tuntemuksesta. Eikä Parvela koskaan sorru ylilyönteihin. Eihän sitä nyt semmoista opettajalta voi lipsahtaa.

Pidin kirjasta. Nauraa hihittelin, kuten luultavasti lapset ja vanhemmat Parvelan teksteihin tutustuessaan. Koukussahan sitä ollaan tukevasti ja odotetaan taas uutta parvelaa luettavaksi hiirenkorville.

Kiitos hyvästä mielestä Timo

JoukoVaronen

SARV:n jäsen

Ilona Partanen: Surullinen Luru, Mini Kustannus 2022

Herkkä kuvasatu

Tosi taiteilija asialla

Ilona Partanen: Surullinen Luru, Mini Kustannus 2022

…”Kotipuistikossa maa hengitti viimeistä kertaa talven viipyilevää viileyttä. Kevättä se ei enää estänyt, ja niin kukkien kujerrus ja auringon lämmittävä katse herättivät Sykkyrämyyrän tuona aamuna”…

Kiinitin huomiota esim. kirjan taiteelliseen antiin, piristäviin uudissanoihin ja jännitteiseen tarinaan. Kas kun vaaleanpunainen pilvi alkaa dominoida maisemia.

Asiasta on tietysti otettava selvää. Jännittävien vaiheiden jälkeen todetaan, että ystävä on vaikeuksissa ja erittää tuskassaan vaarallista, vaaleanpunaista sumua, joka kohta peittää auringon, ellei jotain auttavaa keksitä.

Minusta kokonaisuus näyttäytyy monisyisenä, ei vähiten tajunnanvirtaisen, jopa yksityisen kuvakielensä vuoksi.

Jostakin syystä hiipi haikeus mieleeni, kun lueskelin ja katselin kirjaa. Ehkä sen teki tietty tunnelma joka viipyilee tarinassa.

Wanha Timo K. Mukan viisaus, että taiteilijoilla on siivet, mutta kriitikoillapa ei, hiipi mieleeni. Kuvataiteilija on semmoinen harvinainen yksisarvinen, joka ei mene päämäärään suoraviivaisesti. Kirjan kuvitus on detaljirikasta, myös taiteilijan omaa psyykeä luotaavaa.

Surullinen Luru on jatko-osa teokselle Minä olen Sykkyrämyyrä, mutta toimii toki itsenäisenä tarinana. Loppuidylli on mukana tässä seikkailussa,  joka hivottelee myös luonnonsuojelullisia tehoja.

Lasten kuvakirjoissa on se hyvä puoli, että ne sopivat yhtä hyvin aikuisille. Eräs taso tässäkin tarinassa ja kuvissa on aikuisia varten. Silti kirja viehättää lapsia, ei vähiten oivaltavan ja luonnonläheisen kuvakielensä vuoksi.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Maaret Kallio: Tunne hyvä suhde, WSOY Kustannus 2022

Kun koputat sielun ovelle

On riideltävä oikein

Maaret Kallio: Tunne hyvä suhde, WSOY Kustannus 2022

Parisuhde on voimissaan, jos toinen kuulee, kun koputat hänen sielunsa ovelle. On oltava yhteistä aikaa. Ei ole  niin kiireistä työtä, ettei perhettä voisi asettaa etusijalle.

Maaret Kallio on arvostettu kirjantekijä ja luennoitsija. Hänen tapanaan on suhtautua ihmisten- ja parisuhteiden ongelmakenttiin lämmöllä. Sillä opettava sormi pystyssä ei tämmöisiä ongemia ratkota, eikä syyttelemällä.

Kun riitelet, riitele niin, että sujautat repliikkiesi väliin aina jotain parantavaa ja arvostavaa. Liian paljon on stressaavaa riitelyä, jossa halutaan silmittömästi painaa toinen lattian rakoon.

Kirjantekijä painottaa toisen tuntemista. Siinä lienee vinkkiä niille, jotka pyrkivät avioon tavaten nykytyylin mukaan toisensa ensi kertaa alttarilla. Viivyttelyn viisaus on parempi kuin rakastuminen laput silmillä.

Lauluntekijä Vyssotskia pitää siteerailla: Siitä tunnet sä ystävän, kun on vierelläs vielä hän, turhat tuttavat ois, kadonneet pian pois”…

Heikoissa hetkissä ystävä tunnetaan. Hän ei etsi tekosyytä kadotakseen tilanteesta kun toisella on vaikeaa. Ystävän tuki heikkona hetkenä, moninkertaistaa suhteen positiivista laatua.

Pidin kirjan lähestymistavoista. Kokenut parisuhdeneuvoja on löytänyt kirjaansa ne tärkeät kultahiput, joita nuoret ja vielä eläkeiässä olevat tarvitsevat yhteiseen todellisuuteensa.

Heitän surutta Excellent ++

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

Johannes Lahtela: Redrama Liekeistä luovuuteen, Otava Kustannus 2022

Redrama – taiteilija

Artistin alhot ja aikuistuminen

Johannes Lahtela: Redrama Liekeistä luovuuteen, Otava Kustannus 2022

Jotenkin minulle on syntynyt semmoinen ajatuskulku, kun luen muusikoiden elämänkertoja, että kuviot ovat aina vähintäänkin tutut. Ensin on nuori lahjakkuus, sitten bändikausi, vaikeuksien kautta voittoon, rahaa tulee ikkunoista ja ovista, sitten rankka keikkaelämä ja huonot elämäntavat, sitten – good bye.

No Redramalle ei käynyt näin. Hän aloitti sieltä rankimmasta päästä, huumepuolelta, pamahti uskoon ja järjesteli kuvionsa huolella normaalimmalle hollille.

Tuli mukaan se kaikkien tuntema tv-ohjelma, josta Redrama nousi klassikoksi kansan silmissä. Eipä enää ollut huumehelvettiä, josta tuli juteltua ”alan” miehen, Olli Lindholminkin kanssa.

Redrama on minusta ollut symppis, vaikka hänen musiikilliseen antiinsa en ole olavivirranmiehenä erityisesti tutustunut. Sen sijaan hänestä paistoi telkkujulkkiksena semmoinen kaikenkokeen miehen viisaus.

Hyvä näin. Mies on nykypolven idoli sekä räppirunoilijana, että nykyisiltä elämäntavoiltaan. Velipojan kuolema oli Redramalle kova isku, kuten lienee kaikille sen kokeneille.

Mutta hän kesti ilman romahtamista. Oli tullut kuvioihin elämänvoimaa, eikä vähiten hengellisen aspektin tultua mukaan kuvioihin.

Että mitä. Tykkäsin kirjasta. Siinä on uudenlainen lähestymistapa muusikon elämänvaiheisiin. Siis taidetta koko opus.

Yleensäkin muusikoiden elämänkerroissa viehättää niiden säröisyys. Eipä sitä poliitikkojen elämänkerroissa rakennella kokonaisuutta elämän vaikeuksien kautta vaan urotekojen. Pitää säilyttää kasvot. Mutta taiteilijoillapa vain karisma kasvaa, kun he uskaltavat tilittää rehellisesti.

Hyvä kirja. Semmoisia me ihmiset olemme, joskus sekaisin, joskus hyvän olon aallonharjalla, etten sanoisi maanis – depressiivisiä kaikki, joilla on luovan taiteilijan siivet.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen

 

 

Marie Benedict: Lady Churchill, Sitruuna Kustannus 2022

Nainen kaiken takana

Valtiomiehen tuki ja turva

Marie Benedict: Lady Churchill, Sitruuna kustannus 2022

…”uskon, että hän on avullani onnistunut näinä pitkinä vuosina säilyttämään jonkin verran suosiota ja itsekunnioitusta … Itse asiassa olen monta kertaa harkinnut jättäväni hänet yksin hoitamattomaan metsäänsä, minkä hän varsin hyvin tietää”…

…”ilman minua miehestäni ei olisi voinut tulla sitä Winstonia, joka auttoi tuomaan rauhan tähän rikkinäiseen maailmaan”…

Hän oli nainen, jonka onnistui toimia tukena miehelleen Winstonille ja pitää talossa vierailleet huippupoliitikot aisoissa. Auta armias, jos joku erehtyi käyttämään alentuvaa retoriikkaa naisesta, joka pystyi sormiaan näpsäyttämällä saamaan anteeksipyynnön ja kukkameren itseltään Charles de Gaullelta tai muilta mahdollisilta, jotka luulivat pystyvänsä aliarvostamaan Winstonin oikeaa kättä.

No Lady Churchill oli oikukas rouva ja piti miehensä ja monet muut aikansa silmäätekevät ruodussa. Toisaalta hän kunnioitti Winstonia ja oli valmis vaikka kuolemaan miehensä rinnalla, jos tilanne niin kehittyisi. Kun ikä toi laadukkaan yksityishoidon, hän sai viimeinkin rauhan niistä melskeisistä ajoista, joihin maailmantilanne heidät johti.

Pidin kirjasta. Siinä on samaistumiseen kelvollinen säie vaikkapa tavalliselle tallaajalle. Maailma kun on miesten ja miesten ehdoilla on naisten elettävä, varsinkin maailmanpalon aikaan. Mutta se ei estä naiselta omanarvontuntoa parisuhteessa. Joskus naisen sanoissa on parempi teho, kuin konsanaan konekiväärin nakutuksessa rintamalla.

Kirjan kirjoittaja on päähenkilöiden lähisukua. Hän on arvostettu juristi ja julkaissut muitakin kovaan myyntikärkeen nousseita teoksia. Lukukokemus oli miellyttävä ja teksti laadittu Lady Churchillin päiväkirjan muotoon.

Kiitos kirjasta. Siinä kävin läpi myös omaa parisuhdehistoriaani, vaikka sen arvo kirjan henkilöiden todellisuuteen nähden on minimaalinen. Mutta miehen ja naisen parisuhde ei ole verrannollinen yhteiskuntaluokkaan.

Jouko Varonen

SARV:n jäsen