Hitleristä taviksiin
Monenlaiset vihan ulottuvuudet
Rauno Juntumaa: Miksi vihaamme? Yksilön ja yhteisön tunteen anatomiaa, Kirjapaja 2018
Joku vihaa vieraita kansanryhmiä mm. maahanmuuttajia, koska he ovat ”erilaisia” ja luultavasti vievät kotimaan kansalaisilta ”leivän suusta”. Usein arvioidaan myös, että heistä osa on terroristeja tai seksuaalisesti raakalaisia. Myös venäläisviha nostaa vielä päätään kansassamme, vaikka sodista alkaa olla jo aikaa ja Kekkonen teki hyvää työtä vihan kukistamiseksi ja esim. hyvien kauppasuhteiden aikaansaamiseksi. Nyt Eu on estämässä hyvät naapuruussuhteemme itään. Jos Suomi tekee jonkun ystävällisen eleen, se leimataan heti suomettumiseksi.
Vihalla on monet kasvot. Joku vihaa ihmistä jossa huomaa olevan hänen omia heikkouksiaan. Koululaiset jättävät helposti syrjään semmoisen lapsen, joka ei ole sosiaalinen tai on esim. fyysisesti poikkeava. Tummaihoisiakin karsastetaan välitunnilla, jopa kielivaikeuksien ja ihonvärin vuoksi. Lapset voivat olla tosi raakoja.
Vielä 50 – 60 – luvulla ”ryssiteltiin” ortodokseja kouluissa ja heidän olonsa muiden joukossa tehtiin tukalaksi. 2000- luvulla oman kouluni rehtori yritti vaikeuttaa ortodoksien koulutietä mm. siirtämällä heidän opetuksensa kaukaiseen kouluun, jonne piti mennä jalan kesken koulupäivän tai koulupäivän jälkeen.
Juntumaa lähtee esim. Hitlerin arjalaisrodusta, jonka tieltä oli hävitettävä kaikki arveluttavat rodut, kuten juutalaiset. Joskus viha lähtee kytemään pienestä asiasta, kun ihminen kokee itsensä tai perheensä uhatuksi. Muinaissuomalaiset näkivät lastuja tulevan virran mukana yläjuoksulta ja läksivät kirveen kanssa surmaamaan uutta ”naapuria”, joka voi valloittaa kalastus- ja metsästysmaat.
Kirja on hyvä ja hyödyllinen, joskin se kannattaa lukea vähintään kahteen kertaan, että kirjoittajan aivoitukset selkiytyvät. Tällaista ”parantavaa” vihan analyysia varsinkin suomalaiset tarvitsevat. Toki viha nousee maailmanlaajuisesti monenteen potenssiin kun sotateollisuus käyttää suuren osan valtioiden budjetista ja ydinasearsenaali on ainoa turvallisuuden tae. Ihminen on aina ollut epäluuloinen, jopa vainoharhainen, suhteessaan toisiin ihmisiin. Pieninkin rike voi tehdä ystävistä verivihollisia. Vainoharhaisuus näkyy selvimmin suurvaltojen suhteissa. Vain pelottelemalla pysyy kauhun tasapaino.
Jouko Varonen
