Tämä on minun lauluni, Helena Seppälä

Kauniita runoja

Aforistista, lämmintä

Helena Seppälä: Tämä on minun lauluni, Reuna-kustannus 2018

Helena Seppälä kirjoittaa yksinkertaisen kauniisti. Hänen runoistaan löytyy niitä sanoja, joita jokainen ihminen kaipaa: Luonnonläheisyyttä, ystävyyden tuntoja, suruakin ja tietysti sitä tunnetta, kun joku on sinulle ilkeä, eikä ymmärrä elämän kauneutta arjessa, joka voi olla puitteiltaan hyvinkin vaatimatonta.

Ei tarvita etelän matkoja ja suurieleisiä juhlia. Runoon riittää katsominen ikkunasta ulos, jossa tuuli heiluttelee vaahteran lehtiä, tai kun näkee auringonkukan, joka loistaa syksyn värejä itselleen, tai sille, joka ymmärtää niiden viestin.

Pidin runoista. Itse kirjoitin nuorena samalla tyylillä mietteitäni ja sain niitä esille mm. keskipäivän mietelauseena useita kertoja. Siksi tunsin runojen tekijänä sukulaisuutta Seppälään. Ei tarvita paradoksia tai analyysia, jota on vaikea ymmärtää. Seppälän sarjaan” luontorunoilijana lukisin myös vaikka Risto Rasan, tai presidentin rouvan Jenni Haukion ja Helena Anhavan, vain muutaman mainitakseni.

Jäin miettimään ihmisen suhdetta läheisiin. Joku tahtoo esim. mitätöidä sinut ja saa onnettomaksi. Vain vähän on ihmisiä, jotka pyyteettömästi tahtovat parastasi. Usein ne, jotka ovat hiljaisia, eivätkä tee numeroa ystävyydestä, ovat parhaita ystäviä, saattavat jopa lähettää hiljaisen rukouksen, kun sinulla on vaikeaa. Nykymaailma on liian tehokas ja unohtaa ne, jotka ovat meistä pienimpiä ja eivät vaadi elämältä paljon, kauneutta vain ja ystävyyden lämpöä, eivät suurellisuutta, ja voittajan mahtia.

Olet ystäväsi kanssa/nousemassa mäkeä ylös./Vauhtisi hidastuu,/ askeleesi tuntuvat raskailta. Hän ottaa/ reppusi omaan selkäänsä./ Pääsette mäen päälle./ Annat hänelle kiitokseksi osan eväistäsi./ Alamäki on molemmille helpompi.”

Helena Seppälän runot sisältävät monesti syvää viisautta ja ovat myös aforistisia. Ei tarvita suuria elkeitä elämässä, tai runoudessakaan, jo pari kaunista sanaa riittää, sellaisia sanoja, jotka ovat kuin viisaita helmiä ystävän suusta.

Jouko Varonen

( SARV:n jäsen)