Kiusaajat ja kiusatut
Koulukiusaamisesta työpaikalle
Satu Kaski ja Vesa Nevalainen: Irti kiusaamisesta ja kiusaajista, Kirjapaja 2017
Lueskelin tätä kirjaa valikoivasti. Huomasin kuitenkin, että kirjan tekijöillä on vähän ”löysä” tapa jaotella kiusaamista. Mieleen tuli jopa nykyajan käytäntö, jossa kiusaajaa paapotaan ja esim. ala-asteen kouluissa pyritään kiusatulle suosittelemaan koulun vaihtamista, kun taas kiusaajaa saa jatkaa ”toimintaansa” entisessä koulussa. Tässä kirjassa yritetään kiusaamisesta tehdä liian monimutkainen juttu ja psykologisoidaan ilmiö esim. kiusaajien osalta lähinnä hyväksyttäväksi, koska se on psyykkinen juttu ja semmoiset asiat ovat tabuja useilla työpaikoilla.
Oma kokemukseni kiusaamisesta peruskoululaisena liittyi psyykkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Väkivaltaisten kiusaajien vanhemmat sattuivat maalaiskoulussa oleman johtajaopettajan kavereita ja kiusaajat kunnan napamisten lapsia. Usein kiusaajat olivat myös opettajien lapsia. Asioista sovittiin hiljaisesti kunnan johtoelimien kokouksissa. Niinpä kiusattu ei uskaltanut edes kertoa opettajalle, vielä vähemmän kotona, jossa olisi ”remmi roikanut”, niin kuin Pohjois-Karjalassa sanottiin. Kiusaamisen psyykkiset seuraukset jatkuivat aina aikuisiälle asti.
Työpaikallani sattui olemaan tunnevammainen pomo, joka sanoi minulle jo nuorena opettajana, että ”ikäsi olet jyrän alla”. Sitä riitti aina ennenaikaiselle eläkkeelle pakenemiseeni asti.
Mutta kirjaan. Kirjan tekijät jaottelevat kiusaamisen eleisiin, ilmeisiin, kehollisiin viesteihin, äänensävyyn ja korkeuteen, ulkopuolelle jättämiseen, eristämiseen, epäoikeudenmukaiseen toimintaan, tönimiseen, lyömiseen, viharikoksiin, terrorismiin, sakinhivutukseen, jne…
Kirjaa lukiessani törmäsin psykologiseen kiertelyyn ja kaarteluun, jossa kiusaaja useinkin nostetaan jalustalle, koska hän on kärsijä, luonteensa vuoksi. En oikein jaksanut ymmärtää kaikkia analyyseja.
Mielipiteeni on omiin kokemuksiini nojaten, että kiusaaminen on rikos ja poliisiasia. Psyykkinen kartoitus ei oikeuta puolustamaan kiusaajaa. Oma pomoni harrasti alaisiaan kohtaan myös fyysistä väkivaltaa, mutta hyvä veli – verkosto sai asian näyttämään mitättömältä eikä missään tapauksessa rangaistavalta.
Vähintä, mitä voitaisiin tehdä esim. koulukiusaamisen estämiseksi, olisi kiusaajien erottaminen koulusta ja siirtäminen myöhemmin heille sopivaan luokkayhteisöön, mieluummin tarkkailuluokkaan. Mutta koulupsykologin puhelinvastaaja on kuulemma täynnä näitä ilmoituksia ja tungos on purettava poistamalla viestit. Kyseessä on siis akuutti ongelma, eikä suinkaan psyykkisellä analyysilla siloiteltava juttu.
Jouko Varonen
