Felice Bauerin ja Franz Kafkan suhde
Kirjailijaälykkö ja virkanainen
Anita Sihvola: Päivät Marienbadissa, Kustannus Mäkelä
Vaikuttaa siltä, että Kafkan, kirjailijaneron, ja Felice Bauerin, tavallisen virkanaisen suhde on ollut Kafkalle merkittävä, jopa niin tärkeä, että eron jälkeen piti lähteä lämmittelemään muistoja kylypläkaupunkiin Marienbadiin Itävalta-Unkarissa.
Siitä tämän kirjan runko on laadittu.
Joskus Felice pitkästyy pahanpäiväisesti Fanzin elämänlaatuun. Haikailee löytävänsä kylpylästä jonkun rouvaystävän, jonka kanssa voisi vaikka jutella järkevästi ennenkuin nero-Franz kiusaisi hänet mielteillään ja houreillaan hengiltä.
” … me suoritimme lomailua, mitään muuta tämä ei ollut kuin suorittamista, ja minun kohdallani lisäksi suoritumista päivästä toiseen, luultavasti Franz tunsi samoin”…
Tottapa lienee että rakkauden tiet ovat usein selittämättömiä. Franz ja Felice olivat vielä juutalaisia, joten helppoa korttia ei oltu syntymässä heille annettu.
Yleensä ottaen kirjan kuvaus antaa ymmärtää, että hulluksikin rankatun kirjailijaneron ja jalat maassa elävän ystävän suhde ei ollut erityisen merkittävä maailmankirjallisuuden kannalta. Mutta ystävyyden lait ovat erilaiset. Toki Franzilta jäivät ystävättärelle pesämunaksi kirjeet, jotka tietysti miehen kuoltua olivat hänelle miljoonien arvoiset.
Että mitä. Sihvola on tehnyt, myös lähteisiin nojaten, melkoisen dokumentaarisen rakkausromaanin. Kieli on joskus jopa upeasti kuvailevaa, ja joskus tietysti kirjallisten dokumenttien ryydittämää. Pidin Sihvolan kirjasta. Tuskinpa Kafkan elämää on tulkittu usein hänen ystävättärensä kautta. Tosi on, että Kafka eli omalla levelillään, mutta tarvitsi myös tasoittajaa ja vakiinnittajaa hullun neron houreita täynnä olevalle elämälleen.
Lieneekö ollut etu vain haitta?
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
