Taitavaa juonenkehittelyä
Dekkari Lappeenrannan miljöissä
Helena Väisänen: Kuoleman tuoksu, Reuna-kustannus 2018
Helena Väisäsen esikoisdekkari liikkuu lappeenrantalaismiljöissä ja lääkärimaailmoissa. Naispoliisikin on uusi tuttavuus, hajuyliherkkä Saara Joho. Hänen miehensä, lääkäri-Juha, on yhteyksissä firmaan joka tutkii uuden mullistavan lääkkeen valmistusta. Samalla tulisi tietysti paljon kahisevaa tilille firman pomoille.
Saaran mies kuolee auto-onnettomuudessa. Toinenkin lääkäri, joka on em. firmaan yhteyksissä kuolee, tällä kertaa jäävesipaljuun kurkku viillettynä. Epäiltyjä on paljon. Kun Väisänen pääsee verbaalisti kankeahkon alun jälkeen vauhtiin, alkoi jo kriitikon mielessä kuvastella uusi, kansainvälinen trilleristikyky.
Ei ole aivan tavallista dekkareissa, että poliisi omaa myös poliisikoiran taitoja tarkan hajuaistinsa vuoksi. Saara Joho on sellainen. Väisänen onnistuu punomaan tämän hajuaistinkin tiimoilta todentuntuista fiktiota. Myös jutun juoni, pitkistyessään, osoittaa kirjailijan taidon kuljettaa mainiosti dekkarin juoniaihelmia. Saara Johossa alkaa, kun on vuosia miehen kuolemasta, ilmetä myös Reijo Mäen Varekseen lanseeraamia antisankarinaineksia, eli stressihakuista ryyppäämistä ja seksiseikkailuja.
Saaran omaankin kotielämään, entisen rakkaan miehensä kanssa, luodaan uskottavan tuntuisia kuvakulmia. Vahinko vain, että Juha taisi olla liian rehellinen ja tekemisissä väärän firman kanssa.
Jossakin vaiheessa somalipakolaisia alkaa kadota. Tämä aihelma on epäuskottavan tuntuinen ja senkin juuret johtavat sylttytehtaalle, eli lääkefirmaan, kuinkas muuten. Kokeiluille kun tarvitaan koekaniineja. Kirjailijahan paransi kuvaustaan huimasti loppua kohden. Kirja on yllättävän jäntevä ja mielenkiintoisen tuore. Jopa lääketieteellisiä näkökulmia tarjotaan uskottavan tuntuisesti.
Mitä tulee loppuratkaisuun, se on todella efektiivinen ja raju. Ihan tulevat mieleen Bondin loppurytinät ja Indyn käärmeluolat. Kuinka ollakaan Saara Johollakin on kännykän taustamusiikkina Bond-Sävelmä. Kirja on todella mainio, ei mikään tavanomainen esikoinen.
Jouko Varonen
( SARV:n jäsen)
