Näkemys juutalaisvainoista
Max Mannerin uusin
Max Manner: Kadotettujen kahvila, Arktinen Banaani 2018
Juutalaistyttö pelastuu hiuksenhienosti väärän henkilöllisuustodistuksen turvin. Perheestään hänellä ei ole tietoa. Ahdistus ja pelko seuraavat varjona hänen kannoillaan. Ehkä jollakin natsilla on luoti juuri häntä varten.
Tyttö tarttuu viimeiseen oljenkorteen, nuori ja kaunis kun on. Hänestä tulee bordellin halutuin tyttö. Ja bordellissa vierailevat tietysti natsiupseerit, jopa korkea-arvoiset. Tyttö näkee mahdollisuutensa. Jos hänen kehonsa on häväisty, on järki vielä tallella.
Max Mannerilta on ilmestynyt toistakymmentä romaania. Hänen dekkareissaan seikkailee Anna Mäki. Manner on tehnyt myös interaktiivisia kokeiluja teksteillään. Kirjoittana hän vaikuttaa hivenen yksiniitiseltä. Ei ole huumoria, edes ironista. Ei löydy tästä vaikeastakaan aiheesta, juutalaisvainoista paljon valoa. Toki olen schindlerinlistani katsonut ja sekin oli niin ahdistava, että teki mieli joskus pistää silmät kiinni. Siksipä nytkin tuli mieleen, että Mannerin aihevalinta on vähän ”vanhojen asioiden” penkomista. Eiköhän holokaustia ja annefrankia ole käännelty ja väännelty ajan oloon liikaakin.
Mannerilla on kyky kuvailla ihmisiä, detaljeita, maisemia, tunteita ja tapahtumia niin todentuntuisesti, että kyseessä on todella asiansa osaava, pitkän linjan kirjailija. Tässä teoksessa ei voi puhua viihteestä, ehkä kuitenkin viivähtelevästä helppolukuisuudesta. Kirja jätti minuun kuitenkin tunteen siitä, että rakkaus, joutuipa se millaisiin vaikeuksiin tahansa, on lopulta vahva ja esteet voittava asia.
On tietysti hyvä lukea kotimaista proosaa, joka on kirjoitettu hyvin tai vähintään keskinkertaisesti. Joskus Manner viivähtelee toistoisesti samoissa ahdistavissa juonenkuluissa. Rakkauden pilkahdukset ovat suolana ja muina mausteina, joten hyvä näin.
Jouko Varonen
