Oletko itkenyt surujasi kuusen kylkeen
Metsä on parempi kuin tuhat terapeuttia
Metsäemo Noora Uusi-Kakkuri: Metsäretki lähiluontoon, readme.fi Kustannus, 2021
Siinäpä oivallinen opettaja tämä Metsäemo. Vei lapset luontoon iloineen ja suruineen. Itse hävisin päiväksi metsän peittoon oppilaitteni kanssa. Joskus oli opella kitara olalla ja kaikilla laulukirjat kainalossa. Siinäpä tulivat tutuiksi sammalet ja jäkälät, tikanpajat, autiotalot ikivanhoine monivuotisine kukkineen, rauhoitetut ja uhanalaiset kangasvuokot, talvihorroksesta heräilevät kyyt jne…
Kannattaa satsata lasten luontosuhteeseen. Suomen luonto antaa siihen erinomaiset mahdollisuudet. Toisaalta metsä, vaikkei sitä omistaisikaan, voi joskus antaa mahdollisuudet elinkeinoon. Itse olen ollut Suomen luontokuvaajien jäsen ja kaikki lintupaikat on koluttu, joskus saatu yhdestä luontokuvasta nelinumeroinen summa euroissa.
Mutta mitä minä kriitikon pahalainen alan rahasta puhumaan. Metsäemo kun opettaa, että metsään mennessä ja siellä ollessa unohtuvat sellaiset käsitteet kuin raha, menestys ja vaikutusvalta. Ikävä kyllä niitäkin tarvitaan, kun nyt rehellisiksi aletaan.
Kirjassa kerrotaan siitäkin, että metsässä on monenmoisia leikkimisen mahdollisuuksia. Itse tein sisaruksieni kanssa sammallinnoja ja panin puuhun pahvin, että kaikki vierailijat voivat laittaa nimensä tähän. No metsässä kävi muitakin, joten ylimmäisenä listassa oli metsän omistajan nimi ja lista täynnä. Lähistöllä sattui olemaan ukkojen kiljukuoppa.
Voi minua kriitikon ressukkaa, kun en jaksa pysyä aiheessa. Sitä kun on elänut lapsuutensa maalla Pohjois-Karjalan susirajalla.
Kirja on ihana, noin naismaista sanaa käyttääkseni. Sieltä löytyy myös ammattikuvaajien virikekuvia metsän ihmeistä. Aihepiirit kulkevat aina metsäretken reseptistä metsän kuunteluun ja luonnon hyvinvointivaatimuksista metsän pelkoon.
Nuorille rakastavaisille annetaan vinkki: Metsä on hyvä treffipaikka. Metsä huolehtii rakkauden asioista samoin kuin aikanaan Olavi Virta tanssilavalla.
Kiitos kirjasta. Sain ihania mielikuvaketjuja. Ihan joskus kosteaa pyrki silmänurkkaan vaikka metsään yhdistyivät myös raa´at työmuistot hevosen kanssa tukkimetsässä.
Siispä, menen tästä lenkille lähimetsään.
Olen niinsanotusti liian vaikuttunut tästä teoksesta. Olisiko sittenkin niin, että olin ”oikea” opettaja, kun köijäsin lapsilaumaa milloin malminetsintään Outokummulle milloin kaukoputken ja kiikarien kanssa keväisille Saimaan rannoille lintuja bongaamaan.
Nyt se tuli: -Byäääääääää
Jouko Varonen
SARV:n jäsen
