Jari Järvelä irrottelee
Kirjeitä kaupunginjohtajalta
Jari Järvelä: Minä kaupunginjohtaja, Kontiolasta kajahtaa, Tammi 2017
Jari Järvelä karrikoi huumorilla kaupunginjohtajan toilauksia. Vaikuttaa siltä, että Finlandiapalkinnollekin ehdolla ollut kirjailija on huomannut saman kikan saada kuulijoita ja lukijoita kuin aikanaan Juhani Peltonen urheilija Elmon ylimitoitetuilla saavutuksilla.
Kaupunginjohtaja porsastelee lomakohteissa kaupungin rahoilla, käy Virosta tuhat litraa viinaa, edustusbudjetilla tietysti, opettaa kasvissyöjäveljeään, että hän ei liikaa elvistelisi alkoholittomalla elämäntavallaan ja itujen syömisellä, neuvoo Yleisradion johtajaa, että tämä laittaisi elokuviin enemmän paljasta pintaa ja ottaisi mallia Norjasta, jossa tv-ohjelmat ovat parempia kuin Suomessa, jossa tiukkapierut eivät anna edes esittää pornoa Ylen kanavilla. Venetsiasta kaupunginjohtaja tilaa kymmeniä gondoleja, joille löytyisi käyttöä meren aalloilla, Kontiolan rannoilla vähäpukeisten tyttöjen ohjustamina. Vladimir Putinkin saa kirjeensä siinä missä Lionel Messi tai Kontiolan kaupungin pysäköinnin- valvojat. Valtion rautateillä matkustaessaan kaupunginjohtaja sikailee kunnolla ja yrittää mm. päästä ilman lippua matkasta ja turmelee vessan, jonne pakenee virkailijoita. Teatterinjohtajan pitäisi ottaa ohjelmistoonsa kaupunginjohtajan pornahtava näytelmä, kun teatterin tukirahatkin sattuvat olemaan juuri pöydällä kaupunginvaltuustossa.
Siis mitä. Joskus tulee kirjailijalla tilanne, että kirjat eivät mene kaupaksi tai tunnustusta ei tipu lukuisista ehdolla oloista huolimatta. Silloin pitää alittaa rima kunnolla ja kas, kansa ottaa kirjailijan omakseen, tulee kunniaa, mainetta ja julkisuutta.
Kirja ei erityisemmin kiinnostanut minua. Se on täynnä toistoista karrikoivaa ja stereotyyppistä huumoria narsistisen ”herran” tavasta käytellä rahoja edustusmenoihin, harrastaa korruptiota, olla kukkona tunkiolla ja aliarvioida muita, joilla voi olla jopa hyvät tarkoitusperät. Pieninä pätkinä nämä jutut saattavat olla ilopillereitä radion kuuntelijoille. Kirjallista arvoa en tämäntyylisellä proosalla näkisi olevan.
Jouko Varonen
